Saapassukat

Kutsun sukkia saapassukiksi, vaikka oikeasti ne on tehty vaelluskenkiä ajatellen. Yhtä hyvin niitä voisi nimittää retkisukiksi, ja retkelle ne pääsivätkin ensimmäistä kertaa jalkaan. Kuvat on otettu Linna- ja Pohtionvuoren luontopolulla Piikkiössä, jota voin kyllä suositella kaikille samoilun ystäville Turun seudulla. Maisemat ovat vaihtelevia, nuotiopaikalla on hyvä keittää päiväkahvit ja Pohtionvuoren huipulta tarkkanäköiset voivat bongata maamerkkejä Turusta asti.

Sukkien varteen ja jalkapöytään on neulottu leveää 3 oikein, 1 nurin -joustinneuletta. Jalkapohja on sileä, ja kantapään neuloin vahvistettuna lappukantapäänä. Kärkeen tein leveän nauhakavennuksen ja silmukoin lopuksi kärjen umpeen sukkapuikoilla. Jalkapöydän joustin antaa sukille mielestäni kivan ilmeen, ja sen ansiosta sukassa oli edes jotakin "mielenkiintoista" neulottavaa. Ehkäpä se parantaa hieman myös sukan istuvuutta.

Sukkien neulomisessa ehkä eniten tökki puolisoni valitsema tummanharmaa väri. Illat ovat lokakuussa jo kovin pimeitä, ja tummien silmukoiden erottaminen milloin missäkin valaistuksessa oli todella hankalaa. Lankana käytin Arwettaa, joka ei näppituntumaltaankaan ole suosikkilankojani. Jostain syystä minun on vaikea saada ohuesta ja pehmeästä langasta napakkaa otetta, ja jännitän sormeni ja hartiani jumiin sitä neuloessani. Jos yhdistän Arwettan esimerkiksi saman lankamerkin Tilian kanssa, kuten nyt puikoillani olevassa No frills -neulepaidassa, vastaavaa ongelmaa ei onneksi ole.

Vielä kesällä minulla oli työn alla ihan liian monta keskeneräistä työtä, mutta nyt olen saanut kutistettua niiden määrän neljään. Yksi niistä saattaa päätyä purkuun, jolloin neulepaidan jälkeen keskeneräisenä olisi enää virkattu palapeitto ja yksi ompelutyö. Sohvannurkissa vuoroaan odottavat projektit ovat alkaneet ärsyttää, ja haluaisinkin pinnistellä ne kaikki valmiiksi ennen kuin aloitan yhtään uutta työtä. Puhtaalta pöydältä olisi mukava aloittaa ensi vuoden käsitöiden suunnittelu. 🙂