Jussi-sukat ja vähän pohjalaisuudesta

Me eteläpohjalaiset olemme tunnetusti ylpeitä juuristamme. Suomen Teksasin tasamailta löytyvät valtakunnan yritteliäimmät ihmiset, suurimmat navetat, rehdeimmät isännät ja Koskenkorvan viinatehdas. Itsekin muistan aina kertoa uusille ihmisille, mistä olen kotoisin, vaikka en lakeuksilla olekaan asunut enää vuosikymmeneen.

(Kotikyläni on muuten – ainakin joidenkin lähteiden mukaan – Suomen pisin, nyt kun tälle kotoisalle superlatiivilinjalle kerran ajauduttiin.)

Pohjalaisten loputtomasta itseluottamuksesta saa hyviä vitsejä ja sananlaskuja ("Kerran luulin notta olin vääräs, mutta huomasinki notta erehryyn"), mutta vakavasti ottaen koen, että eteläpohjalaisen mentaliteetin keskellä varttuminen näkyy siinä, miten nykyäänkin suhtaudun itseeni ja tekemisiini esimerkiksi näissä käsityöhommissa:

Aina kannattaa kokeilla, yrittänyttä ei laiteta ja vaikka lopputulos ei olisi täydellinen, se on silti aina komiampi kuin naapurilla.

Ainakin omasta mielestä. Ja sehän riittää.