Törmäsin pari viikkoa sitten uuteen kiinnostavaan käsityövlogiin nimeltä Käsityökuplassa. Vlogia pitävä Pauliina nosti ensimmäisessä jaksossaan esille ajatuksiaan käsityöharrastukseen liittyvästä kuluttamisesta ja siitä, että hienojen projektipussien ja kalliiden luksuslankojen keskellä halpojen materiaalien käyttäminen voi joskus jopa hävettää. Onko markettilangoista neulova käsityöharrastaja ylipäätään tervetullut neulepiireihin?
Pauliinan ajatukset saivat minut pohtimaan omaa suhtautumistani lankaan ja sen ostamiseen. Onko käsinvärjätyistä ja hintavista vyyhdeistä tullut jo neuleharrastukseni normi? Paheksunko salaa kaikkia, jotka ovat joskus ostaneet akryylilankaa alekorista? Olenko lankaelitisti?
Itse olen lankojen suhteen sekakäyttäjä. Minulla on tapana käyttää neuletöissäni sekä marketista ostettuja lankoja että arvokkaampia vyyhtejä, joskin jälkimmäisiä on viime aikoina tullut ostettua enemmän. Olen neulonut paljon sukkia Novitan 7 Veljeksestä ja Nallesta (etenkin harrastukseni alkuaikoina), mutta toisaalta myös upottanut silmää räpäyttämättä sata euroa neuletakkilankoihin. Suomalaisten värjäreiden kauniita mutta peruslankaa hintavampia sukkalankoja tilaan silloin tällöin.
Niin sanotut luksuslangat ovat eittämättä ihania ja tuovat harrastukseen lisää inspiraatiota. Tuen myös mielelläni kotimaisten pienyrittäjien – niin langan tuottajien, myyjien kuin värjäreidenkin – työtä, vaikka se merkitsisikin minulle muutaman lisäeuron menetystä. Välillä kuitenkin mietin, onko mitään järkeä neuloa 25 euron sukkia tai satasen villapaitaa. Laadukas lanka ei toki koskaan ole erityisen halpaa, mutta varsin hyviä neuletöitä saisi aikaan paljon edullisemminkin.
Olen aidosti sitä mieltä, että taidokkaasti tehdyt kirjoneulesukat ovat upeat riippumatta siitä, onko langat kerätty ostoskoriin maitohyllyn vierestä vai erikoisliikkeestä. Samaan aikaan tunnistan kuitenkin hyvin Pauliinan esille nostaman häpeän tunteen. Kun neuloin kesällä Humulus-paidan Nalle-langasta, koin epämääräistä tarvetta selitellä lankavalintaani. Ajattelin, että yksikään uskottava neuleharrastaja ei koskaan tekisi villapaitaa marketin sukkalangasta. Paidasta tuli tosi hieno, mutta silti se ihan vähän hävetti.
Mielikuvani markettilangoille tuhahtelevista hardcore-neuleharrastajista lienee kuitenkin harhainen. Kaikki harrastuksen kautta tapaamani käsityöihmiset ovat olleet todella mukavia ja kannustavia. Toivon, että olen sellainen itsekin. Ilkeilyä ja muiden teilaamista olen kohdannut vain Facebookin karmeissa villasukkaryhmissä – niitä en hyvällä tahdollakaan voi suositella kenellekään.
Fakta kuitenkin on, että hintavien erikoislankojen ostaminen ei ole kaikille mahdollista. Upeisiin herkkulankoihin saa helposti kulumaan hurjasti rahaa, ja varsinkin paljon neulovan harrastuksesta voi äkkiä tulla todella kallis. Ja kuten Pauliina hyvin totesi, lanka – se edullinenkin – on aina eräänlainen luksustuote: kukaan ei kuole langan puutteeseen. Neulominen on muiden harrastusten tapaan menoerä, joka yleensä saa väistyä välttämättömyyksien tieltä.
Omissa lankahankinnoissani pyrin torjumaan hetken mielijohteita ja ostamaan vain tarpeeseen. Lompakon lisäksi myös ympäristö kiittää. Kohtuus ja harkinta ovatkin mielestäni parhaat shoppailukaverit langan hinnasta riippumatta. Pankkitilini onni on myös se, että olen melko hidas neuloja enkä ehdi arjessani saada kovin paljon valmiiksi. Silloin lankaa ja rahaakin kuluu vähemmän.
Käsityöharrastuksen yksi parhaista puolista on se, että sitä voi toteuttaa hirmuisen monilla eri tavoilla. Käsillä tekeminen tuo iloa, mielenrauhaa ja onnistumisen kokemuksia huolimatta siitä, kuinka hienoihin tai kalliisiin puikkoihin ja lankakeriin on varaa. Käsitöiden tekemisen onni kuuluu kaikille, ja kaikkien tulisi tuntea itsensä tervetulleeksi harrastajien porukkaan.
Toivon, että omassakin kässäilyssäni olisi enemmän kyse luovuudesta, kädentaidoista ja uuden oppimisesta kuin lankahifistelystä. Toivon myös, että en ainakaan omalla toiminnallani edistäisi kulttuuria, jossa toiset harrastajat joutuvat kokemaan riittämättömyyttä. Ensimmäiseksi voisin lopettaa omien neuleiden häpeämisen ja olla ylpeä ihan kaikista töistäni materiaalista huolimatta – myös siitä Nalle-Humuluksesta.
Olisi kiva kuulla, millaisia ajatuksia aihe herättää muissa. Millainen langanostaja sinä olet? Oletko joskus tuntenut ulkopuolisuutta tai häpeää markettilankojen vuoksi?
Itse käytän 95% ”markettilankoja”, eli Novitaa. Minusta ”markettilanka” sanana on jo vähän alentava.. Itse en ole hävennyt lankavalintojani, mutta olen kokenut että toiset arvioivat töitäni koska ne ovat ”vaan” Novitaa. Olen tykännyt 7 veljestä langoista värien, kestävyyden, pesuominaisuuksien ja myös sen hinnan vuoksi. Teen jonkunverran sukkia myyntiin, ja kalliimpia materiaaleja olisi TODELLA vaikea saada myytyä sillä hinnalla, koska haluan työstäni myös pienen korvauksen. Lisäksi olen saanut vain hyvää palautetta töideni kestävyydestä ja käyttömukavuudesta.
Itse hyljeksin akryylia ja muita tekokuituja. Tähän syynä ovat tuotteiden lyhytikäisyys (=nyppyyntyminen) ja mikromuovikuorma. Ja se että tekokuitu ei lämmitä koska on pelkkää muovia, ja neuleiden tarkoitus on ainakin omissa töissä myös lämmittää ulkonäön lisäksi.
Toivoisin myös että tämä lankaelitismi vähentyisi ja käsityön tekeminen itsessään menisi materiaalin alleviivaamisen yläpuolelle. Arvostan itse PALJON enemmän vanhasta uutta ja jämämateriaalien hyödyntämistä, kuin lesoilevia pursuavien luksuslankakaappien esittelyä.
Blogisi on hyvä! 🙂
♡ Jaana
Moi Jaana! On totta, että hyvin harva on valmis maksamaan käsityöstä niin paljon, että kalliin langan käyttäminen myytävissä töissä olisi taloudellisesti kannattavaa. Hinta ei myöskään kerro suoraan mitään langan laadusta tai ekologisuudesta.
Olen itsekin ollut tyytyväinen Novitan lankoihin ja arvostan myös sitä, että Novita kiinnittää huomiota tuotteidensa ekologisuuteen ja eettisyyteen. Monien muiden lankavalmistajien sivuilta on vaikea löytää tietoa esimerkiksi villan alkuperästä.
Kiitos kun kävit kommentoimassa! 🙂
Moikka. Katsoin myös tuon käsityökuplan jakson.
Neulon novitasta ja kotimaisesta villasta pääsääntöisesti. Mausteena muutamaa merinosukkalankaa, niistäkin osa novitaa. Novita vaan on se kotimainen yritys jota haluan tukea, ja ne paikalliset tuottajat.
Novitat on hyviä lankoja, sillä niitä saa
helposti ruokakaupasta ja sen käyttöominaisuudet ovat tunnetusti hyvät. Hieman kyllä menee kilpavarusteluksi, mutta olen ymmärtänyt että osa mainostaa lankakauppoja ja saa ilmaistuotteita näkyvyyttä vastaan.
Moi Kristiina, kiitos kun kommentoit. Novita on minustakin oikein kelpo lankamerkki. Kotimaisuudesta tulee ehdottomasti plussaa, samoin vastuullisuudesta esimerkiksi villan alkuperän suhteen.
Kaupallisia yhteistöitä lankakauppojen ja -valmistajien kanssa varmasti tehdään jonkin verran, mutta niistä tulisi aina kertoa lukijoille selkeästi. Näin silloinkin, jos palkkiona liikkuu rahan sijaan lankavyyhtejä. Uskon, että nykypäivänä sekä bloggaajat että mainostajat ovat aika valistuneita eikä piilomainontaa enää juurikaan tapahdu. 🙂
Olen noita markettilankoja käyttänyt ja onhan niillä ihan vissi ero verrattuna suomalaisen pienkehräämön lankoihin. Koitan vältellä nykyään markettilankoja, enkä ole elitisti. Lanka kun ei kuitenkaan ole mikään hurjan hintaunen. Itse pidän tärkeänä että värjäyksesdä ek ole käytetty kemikaaleja, ne kun imeytyvät siitä langasta ihon kautta elimistöön. Varsin tarkka olen lapsille tehdessä. He kun eivät voi itse asiaa päättää vaan sen ostopäätöksen usein tekee aikuinen. Mitä tuohon hintaan tulee, niin hinta-laatusuhde pitää kutinsa langoissa. Muivilanka on halpaa samokn novita, muovilanka on ongelmajäte novitan langat ovat huonoja. Esim Pirkka-lanka valmistetaan kiinossa. Materiaali lukee vyötteessä, mutta onko se sitä. Lanka lähtökohtaisesti kuivana haisee voimakkaalle kemikaalille. Itse liputan suomslaisia pienkehräämöitä joiden materiaali tulee maailman parhaasta lähteestä, suomenlampaasta. Lämpöarvo on huikea, lanka on myös pehmeää eikä haise kemikaaleille. Liputan myös kestävän kehityksen puolesta, jossa 100%villa on kuinnonkuitu joka kestää käytössä ja pesussa.
Moikka, kiva kun kävit jättämässä kommentin. Kotimaisesta villasta tehty lanka on monelta näkökantilta hyvä vaihtoehto. Myönnän, että olen itse hyödyntänyt niitä tähän asti liian vähän, mutta pyrin suosimaan niitä enemmän jatkossa. Kiinalaiset akryylilangat minäkin jätän suosiolla kauppaan. Nämä laatu- ja vastuullisuusasiat ansaitsisivat ihan oman postauksensa ja on hieno huomata, että niin moni kiinnittää niihin erityishuomiota lankoja hankkiessaan. 🙂
Ostin Nalle lankaa useampaa väriä kuviollisiin sukkiin. Oli tarjouksessa, niin ajattelin että nyt saan ne halvemmalla. Kun aloitin neulomisen, huomasin että neulokseni haisi pahalta ja jos olin neulonut pitempään, kurkkuun alkoi pistämään. Luulin ensin että kurkkuni oli tulossa kipeäksi, mutta houmasin että tuo oire tuli vain lankoja käsitellessä. En ole aikaisemmin huomannut noin tympeää ja pistävää hajua langoissa, en ole kyllä paljoa värillisiä lankoja käyttänytkään, en ainakaan Nallea. Ajattelin että haju lähtee pesemällä, mutta eipä lähtenyt. Harmittaa kun en ole tuommoista tiennyt, olivat vielä niin suuritöiset pitkävartiset sukat. Taidanpa jättää toiset tekemättä, vaikka meinasin. Eihän noita viitsi lahjaksi antaa, haisevia sukkia!
Hei Marja, onpa harmillista, kova työ meni hukkaan. Lankojen ei kyllä kuuluisi haista pahalta, joten tällaisissa tilanteissa kannattaa tehdä reklamaatio valmistajalle. Ehkä kyseessä oli viallinen erä?
Voisitko tarkentaa, mitkä värjäyksessä käytetyt kemikaalit imeytyvät ihon läpi elimistöön? Enpä ole koskaan moisesta kuullut.
Samaa mieltä olen siitä, että lanka on ns ylimääräistä luksusta ja budjetista riippuen Novitankin langat voi olla tosi arvokkaita. Toisaalta nykyään kun kaikenlainen vihreys ja kierrätys on myös muotia, voi oman säästöbudjetin brändätä somessa ekoiluksi 😀 Käsinvärjätyt pientuottajalangat on ihania, mutta todella hintava harrastelisä, jos niitä käyttäisi pelkästään. Olenkin siirtynyt puolustelemaan omaa lankavarastoa pahan päivän varalle varustautumisella..
Totta, budjetit voivat harrastajasta riippuen olla tosi erilaisia. Joskus kun käsityömatskuihin käytetty raha alkaa hirvittää, alan suhteuttaa sitä muihin harrastuksiin. Paljon kalliimpaa olisi harrastaa vaikkapa ratsastusta tai jokamiesluokkaa! 😀 Siitä huolimatta yritän kuitenkin ostaa vain sellaista, mitä tulen takuuvarmasti käyttämään. Kiitos kun jätit kommentin! 🙂
Minusta on surullista että langan hinta on jotenkin oleellinen. Olen tehnyt ”markettilangasta” eli Novitasta useamman villapaidan. Se häpeä mikä siitä tulee on täysin korvien välissä. Ei ole tehnyt yhtään tiukkaa kertoa että Novitan lankaa on ja oikein kiva. Siksi podcastit joissa pyydetään anteeksi langan hintaa eivät pääse katselulistalle koska käsityöt ovat minulle hyvänmielen tekemistä. Ja hyvällä mielellä voi tehdä langasta kuin langasta. Toiset tekee kalliimmasta ja toiset halvemmasta mutta itseluottamus tehdä siitä mistä tykkää ja on varaa on tärkein.
Moi Anja! Käsityöt ovat varmasti kaikille harrastajille ensisijaisesti hyvän mielen lähde. Saamieni kommenttien perusteella on paljon kässäilijöitä, jotka eivät tunnista kuvaamaani ilmiötä itsessään lainkaan. Samaan aikaan todella moni on kertonut kokeneensa ulkopuolisuuden tai häpeän tunteita neuleyhteisössä ainakin joskus. Ideaalitilanteessa näin ei tietenkään olisi, mutta ilmiö on mielestäni esille nostamisen arvoinen ja sen ympärille syntynyt keskustelu on ollut tosi mielenkiintoista. Kiitos siis sinullekin, kun kävit kommentoimassa! 🙂
Novitan hinnoittelu kyllä ihmetyttää. Tehdään Valiot. 7 veljestä kerä on nyt 100g ja kilohinta nousi 15%. Näin saatiin kerän hinta pysymään samana. Asiakkaitten aliarviointia. Eikö olisi ollut reilumpaan vain nostaa hintaa?