Solmuke, rusetti, mirri, propelli – rakkaalla asusteella on monta nimeä. Tykkään oikeastaan kaikenlaisista ruseteista, mutta erityisen kivoja ovat kaularusetit. Niillä saa tuotua miestenkin pukeutumiseen vähän hauskuutta. Omin käsin virkattu rusetti oli mielestäni ihana lahjaidea, minkä takia tartuin ennakkoluulottomasti (ainakin kymmenen vuoden tauon jälkeen) virkkuukoukkuun. Lahja valmistui ajallaan, mutta projekti maksoi minulle palasen harrastelijakäsityöläisen ylpeyttä.
Nuorempana virkkaamisen perustaidot olivat vielä hyvin hallussa. Pyöräyttelin isoäidinneliöitä tuosta vain ja osasin lukea virkkuumallien ohjeita. Rusetti perussilmukoilla pitikin olla helppo iltapuhde: suit sait sukkelaan, silmät kiinni, vasemmalla kädellä valmiiksi.
Tein kuitenkin projektin aikana seuraavia huomioita:
- Virkkaustaito todella katoaa, jos sitä ei käytä.
- Virkkasin koko työn vahingossa silmukoilla, jotka keksin omasta päästäni.
- Jos ei ole virkannut vuosikymmeneen, voi olla järkevää lähteä liikkeelle vähän isommalla koukulla kuin 1,75 mm. Tulee ehkä joskus valmistakin.
Vaikka oma osaamattomuus iskikin päin näköä, sain innostuksen elvyttää virkkauksen jalon taidon uudestaan. Taidan kuitenkin aloittaa reilusti perussilmukoista ja pannunalusista. Niillä harjoiteltiin jo alakoulussa. 🙂
No hieno tuli. Mistä löysit ohjeen?
Kiitos! Ohje tuli täysin omasta päästäni, mallia otin Pinterestistä löytyneistä kuvista. Jos intoudun tekemään toisenkin rusetin, jalostan mallia hiukan ja kirjaan ohjeet tänne blogiin! 🙂
Hurjan hieno rusetti! Millaisen ”kiinnityssysteemin” teit siihen?
Kiitos Saara! Ompelin virkkaamaani ”kaulanauhaan” napin ja tein varmuudeksi kolme napinreikää, koska en ollut ihan varma sopivasta koosta. Onpahan säätövaraa, eikä se ylimääräinen häntä onneksi kauluksen alta näy. 🙂