Myyry-paita ja PaaPiin kaavakirja lapsille

Ompelutaitojen harjaannuttaminen jatkui tällä viikolla lasten Myyry-trikoopaidalla, kun sain hankittua ompelukoneeseeni puuttuneen kaksoisneulan. Uutta tässä työssä oli paitsi tuo kaksoisneulan käyttö, myös trikoo ja resorit, joita en aiemmin ole oikein uskaltanut ommella. Pelko osoittautui kuitenkin turhaksi, sillä kankaan materiaali ei suinkaan ollut se projektin hankalin asia. Haasteita aiheutti kaksoisneula, jolla oli lähes mahdotonta saada aikaan siistiä jälkeä. Ompeleen alapuoli tuppasi aina olemaan yhtä sotkua, ja käytin varmaan neliömetrin tilkkuja oikeiden säätöjen löytämiseksi. Langoitin koneen lukemattomia kertoja uudelleen, vaihtelin ala- ja ylälangan kiristyksiä, googlasin, manasin, anelin ja säädin lisää, kunnes lopulta kone suostui tekemään kankaan takapuolelle siedettävän näköistä siksakia.

Saumurin käyttökin vaatii vielä hiukan harjoittelua. Vaikeimmaksi osoittautui sellaisten kappaleiden saumurointi, joissa oli jo resorit ommeltuna. Käytännössä tämä tarkoitti hihoja ja toista olkasaumaa, joka saumuroitiin pääntien resorin jälkeen. Saumuri jumitti näihin paksuihin kohtiin ja tikkasi sellaiset kunnon lankamöltit sauman loppuun. Tähän ongelmaan auttaisi se, että resorit kiinnitettäisiin renkaina, kun hiha- ja olkasaumat on ensin ommeltu. Tätä tekniikkaa aion ehdottomasti kokeilla.

PaaPiin kaavakirja lapsille on varmasti monille tuttu opus, mutta minä tutustuin siihen vasta nyt. Lainasin sen kirjastosta, mutta jos ompelisin useammin lastenvaatteita, hankkisin kirjan ehdottomasti omaksi. Mallit ovat riittävän yksinkertaisia aloittelevalle ompelijalle ja ohjeet selkeät ja havainnolliset. Esimerkiksi pääntien ja hihansuiden huolittelu resorilla oli minulle vierasta, mutta kirjan avulla selvisin. Arvostin myös kaava-arkkeja, joille oli mahdutettu maltillinen määrä kaavoja. Käsityölehtien kaava-arkit on usein (varmasti käytännön syistä) ahdettu niin täyteen, että viivojen seuraaminen käy työstä. Annan siis tällä kokemuksella kirjalle täydet pisteet, ja aion hyödyntää sitä jatkossakin.

Trikookankaan ostin Eurokankaasta, ja siinä seikkailevat villieläimet. Kangasta jäi vielä yli, ja pohdin, että voisin tehdä siitä jonkin toisenkin vaatteen, kun kaavakirjakin on vielä lainassa.