Poutainen lomapäivä ja kesämökki tarjosivat viime viikolla loistavat puitteet lankojen kasvivärjäykseen. Olen ihastellut muiden kasvivärjäyksiä viime kesästä asti, mutta vasta nyt ehdin ja intouduin kokeilemaan värjäämistä itse. En opiskellut värjäyskikkoja juurikaan etukäteen vaan lähdin liikkeelle puhtaasti kokeilumielellä.
Värjäyskasvit valikoituivat sen mukaan, mitä oli helposti läheltä saatavilla. Olisin halunnut ehdottomasti kokeilla lupiinia, mutta niiden kukinta-aika oli ikävä kyllä jo ohi. Lupiinivärjäys jäi siten ensi kesään. Värjättävät langat olivat tavallisia valkoisia sukkalankoja. Mukana oli epämääräinen kokoelma 7 Veljestä, Nallea ja Kaupunkilangan Rotvallia. Oppaana minulla oli Taito-lehden toukokuun numero, jossa oli hyvät perusohjeet kasvivärjäyksen aloittamiseen. Puretusaineena käytin alunaa.
Täytyy muuten sanoa, että nuo värjäyspuuhat eivät ole mitään kiireisen naisen hommaa! Kokonaisen päivän sai helposti kulumaan kasvien keräilyyn, liemien keittelyyn ja varsinaiseen värjäämiseen. Eipä sillä toisaalta ollut väliä, kun värjäyksen lisäksi päiväohjelmaan kuului vain saunomista, uimista ja grillaamista... 😀
Vasemmalta oikealle:
1. nokkonen
2.–3. maitohorsma, paju ja pietaryrtti
4. maitohorsma, paju ja pietaryrtti, värjätty tiukalla vyyhdillä
5. molemmissa liemissä käynyt lanka
Maitohorsmaa, pajua ja pietaryrttiä
Ensimmäiseen – ja siihen onnistuneempaan – värjäysliemeen keräsin ämpärillisen maitohorsman varsia, pajunlehtiä ja pietaryrtin nappeja. Horsmaa ja pajua oli padassa suurin osa, pietaryrttiä lähinnä mausteena. Kasvit olivat vedessä liossa yön yli. Keitin kasveja noin tunnin verran, minkä jälkeen siivilöin kasvinosat pois, jäähdytin liemen lähes kädenlämpöiseksi ja aloitin varsinaisen värjäyksen.
Alussa siivilöity liemi näytti vähän hailakalta ja mietin jo, tuliko siitä aivan susi. Puretusaineen lisääminen liemeen muutti kuitenkin kaiken. Väri kirkastui huomattavasti ja padan sisältö muistutti lähinnä appelsiinimehua. Langat imivät väriä hyvin, ja jälkiliemessäkin tuntui olevan vielä potkua. Harmillisesti lankaa ei kuitenkaan ollut mukana määräänsä enempää, joten sain tyytyä kolmeen keltaiseen vyyhtiin.
Pienin vyyhti oli jokin kiharainen purkulanka, johon yritin saada vivahteikasta väriä. Kiersin vyyhdin tiukaksi paketiksi ja upotin liemeen sellaisenaan. Paketin sisäpuoli imi väriä vähemmän kuin ulkopuoli, mutta vyyhti olisi saanut olla vieläkin tiukempi. Jonkinlaisia sävyeroja sain kuitenkin aikaan. Kiinnostavaa nähdä, miltä lanka näyttää neulottuna!
Nokkosia
Nokkosista on moni saanut aikaan todella kauniita vihreän sävyjä. Niitä lähdin minäkin tavoittelemaan. Valikoin pataan tarkoituksella mahdollisimman tuoreen näköisiä kasveja ja jätin helteessä kulahtaneet rauhaan. (En tosin tiedä, oliko tällä mitään vaikutusta lopputulokseen.) Liotin myös nokkosia vedessä yön yli, keitin tunnin verran ja siivilöin kasvit pois.
Värjäysliemestä tuli tumma ja mielestäni enemmän vihreä kuin ruskea. Jokin kuitenkin taisi mennä pieleen, sillä langoista tuli lähinnä vaaleanruskeita. Toinen vyyhti jäi hailummaksi kuin toinen ja näytti aika kamalalta. Koska väri ei voinut mennä juurikaan enää huonommaksi, kokeilin heittää langan jo vähän jäähtyneeseen horsma-paju-pietaryrttiliemeen. En jaksanut enää kuumentaa lientä uudelleen, mutta jätin langan lillumaan sinne muutamaksi tunniksi. Keltaista siitä ei tullut, mutta tuollainen ihan kelvollinen vihertävän ruskea. Ei ehkä kaunein väri, mutta selvästi parempi kuin pelkillä nokkosilla värjätty. 🙂
Syitä sille, miksi langoista ei tullutkaan vihreitä, voi varmasti olla monia. Ehkä kesä oli jo liian pitkällä, ja nokkoset olisi pitänyt kerätä kasvukautensa alussa. Ehkä puretusainetta oli liian vähän. Vaikea sanoa. Ensi kesänä täytyy varmaan kokeilla uudestaan paremmalla menestyksellä.
Ensimmäinen kasvivärjäyskokeiluni tuotti siis sekä onnistuneita että hiukan epäonnistuneita lopputuloksia. Kaiken kaikkiaan neitsytmatka kasvivärjäyksen maailmaan oli tosi mielenkiintoinen ja hauska kokemus, jota tekisi mieli kokeilla pian uudestaan. Opittavaa aiheesta olisi vaikka ja kuinka paljon, ja silmiini on osunut myös kasvivärjäyksen saloihin vihkiytyneitä opuksia. Kirjojen lukemistakin voisin kokeilla, mutta toisaalta tällainen yrityksen ja erehdyksen kautta etenevä testailu on aika jännittävää. 🙂 Ikinä ei tiedä, mitä sieltä padasta nousee!
P.S. Värjäyksen jälkeen halusin nopeuttaa vyyhtien kuivumista ja kävin vähän pöyhimässä niitä. Virhe! Lankoja keriessä ja selvitellessä ehdin vissiin katsoa melkein koko Kalevan kisojen toisen kilpailupäivän ohjelman. Pöyhiminen – ei jatkoon.
