Aloitin käsityövuoteni 2019 kunnianhimoisesti palapeittoprojektilla. Kaivoin esiin pölyttyneet virkkuukoukut, ostin langat ja palautin YouTuben avulla mieleen, miten pylväs virkataan. Opin, mikä on klusteri ja miksi langanpäät kannattaa muistaa päätellä jo virkatessa. Yli vuoden ajan virkkasin peittoa pala kerrallaan, pingotin paloja nuppineuloilla styroksinkappaleisiin ja kuivatin niitä saunan lauteilla.
Vuodenvaihteessa kaikki keskeneräiset työt alkoivat ärsyttää, ja halusin rykäistä peiton valmiiksi. Kun 48 palaa oli valmiina, päätin, että se saa riittää. Määrästä sai koottua ihan kivan kokoisen vauvan peiton, eikä isompi ollut alun perin suunnitelmissakaan. Usko oli työn edetessä koetuksella monta kertaa, mutta peitosta tuli lopulta tosi mieluinen. Sekä malli että värivalinnat miellyttävät silmää edelleen.
En ole virkkaajana häävi, joten saman palan toistaminen lähes viisikymmentä kertaa oli tasolleni oikein sopivaa värkkäämistä. Kokemattomuus näkyi esimerkiksi siinä, että en varsinkaan aluksi ollut varma, pitikö koukulle poimia edellisen kerroksen silmukan molemmat puolet vai vain toinen reuna. Vasta kantapään kautta opin, että molempi on parempi, ja toiset paloista ovat siksi siistimpiä kuin toiset.
Popcorn-kukka-nimisen palan ohje on Leonie Morganin kirjasta 100 isoäidinneliötä – perinteisen virkkausmallin uudet kuviot. Lankana käytin Dropsin Cotton Merinoa, jossa on mielestäni aika kiva värikartta. Sinisävyisiä lankoja meni peittoon kaksi kerää kumpaakin, beigeä yksi ja valkoista muistaakseni kuusi.
Peiton reunaan virkkasin kaksi kerrosta kiinteitä silmukoita. Toisella kerroksella reunus alkoi hiukan aaltoilemaan, mikä kertoo aavistuksen liian isosta virkkuukoukusta tai liiasta silmukkamäärästä. Aaltoilu ei kuitenkaan häirinnyt silmääni niin paljon, että olisin purkanut reunuksen ja virkannut sen uudestaan. Vien tämän opin mukanani seuraaviin virkkausprojekteihin.
Peiton valmistumisen aikoihin purin yhden keskeneräisen villasukan alun, koska siitä oli tulossa epäonnistuneen puikkovalinnan seurauksena aivan liian pieni. Tämä taas johti siihen, että tällä hetkellä keskeneräisten käsitöiden korissani on vain ja ainoastaan tänä vuonna aloitettuja projekteja. Aika kiva fiilis! Vaikka tykkäänkin tehdä samaan aikaan montaa erilaista työtä, tavoitteena on, että mikään niistä ei jäisi roikkumaan kesken kuukausiksi, vuosista puhumattakaan.
Virkatun palan malli: Leonie Morgan, kirjassa 100 isoäidinneliötä
Langat: Drops Cotton Merino, värit luonnonvalkoinen, beige, turkoosi, myrskynsininen
Todella kaunis peitto!
Kiitos Teresa! 🙂