Kirjonta on käsityötekniikka, joka ei ole minulle kaikkein läheisin mutta josta innostun aika ajoin. Valikoin käsityöni aika pitkälti fiilispohjalta, ja kirjonnan tarjoama näpertely on välillä mannaa ajattelemiseen väsyneille aivonystyröille. Ei kirjontakaan mitään aivot narikkaan -tekemistä ole, mutta siinä pääkoppa rasittuu aivan eri tavalla kuin vaikkapa töissä. Ääriviivojen täyttäminen pienin pistoin on käsityöterapiaa parhaimmillaan.
Ajatus kukkasten kirjomisesta tuli Kirjontajuttuja-kirjasta, johon tutustuin loppuvuodesta. Erityisesti kirjan kasviaiheiset ohjeet olivat mieleeni, ja halusin kokeilla, miten niiden toteuttaminen onnistuu aloittelijalta. Kangasta ja muliinilankaa työhön oli omasta takaa, mutta kirjontakehyksen hankin tätä tarkoitusta varten. Sille toivottavasti on käyttöä jatkossakin. Pohjakangas on pellavaa, jota hankin joskus toista projektia varten kangaskaupan palalaarista. Se sopi kirjontakankaaksi aika hyvin, vaikka en sitä sellaiseksi ostohetkellä ajatellutkaan.
Käytin työssäni mallina Kirjontajuttuja-kirjan ohjetta Luonnonkukkia, joka on tauluksi tarkoitettu värikäs sommitelma lehtiä ja kukkasia. Kirjan mukana tullut silityskuva sommitelmasta oli omaan tarkoitukseeni liian pieni, joten jäljensin kuvan kankaalle sopivan kokoisena ihan vapaalla kädellä ja lyijykynällä. Sen jälkeen kiinnitin kankaan kirjontakehykseen ja aloin pistellä menemään.
Ohje yhdistelee monia kirjontapistoja, mikä teki työstä tosi monipuolisen ja hauskan. Kyllästyminen ei päässyt iskemään, kun koko ajan oli jotain uutta opeteltavaa. Värivalintoja tein sitä mukaa, kun työ eteni: aloitin vihreistä lehdistä ja otin uuden värin mukaan aina, kun kuvio vaihtui.
Valmis työ näyttää kirjontakehyksessä aika somalta, ja se menisi vallan mainiosti tauluna seinällä. Arvostan kuitenkin käsitöitäni enemmän, jos niillä on kauniin ulkomuodon lisäksi jokin ihan oikeakin funktio. Näin ollen minulla on tuon kirjotun kankaanpalan varalle muita suunnitelmia. Jos käsityöluoja suo, siitä tulee uuden projektipussukkani etukappale. 🙂
