Musta ja valkoinen trikookudekerä ovat täyttäneet vaatekaappiani keväästä 2017 saakka, jolloin hankin ne heräteostoksena Turun kädentaitomessuilta. Olen suunnitellut niistä muun muassa kassia ja lattiatyynyä, mutta todellinen inspiraatio heräsi vasta kun keksin, että niistä tuleekin pesä meidän kissoille.
Etukäteen oli tiedossa, että en ole häävi virkkaaja, mutta tässä työssä meni kyllä pieleen lähes kaikki. Purettuja ja uudelleen virkattuja silmukoita tuli niin paljon, että niistä olisi tehnyt ainakin kolme kissanpesää. Ilman ohjetta kaikki vaiheet piti keksiä päästä, testata, todeta huonoksi ja kokeilla uudestaan. Ennen puoltaväliä virkkuukoukkukin katkesi. Lopulta vielä kude loppui kesken, ja jouduin päättämään työn paljon nopeammin kuin olisi ollut järkevää. Lopputuloksena syntyi mustavalkoinen lentävän lautasen ja muffinssin risteytys, joka kuitenkin toimii siinä käyttötarkoituksessa, jota varten se tehtiin.
Harmillisesti työn onnistunein osa on pohja, jota kukaan ei koskaan näe. Senkin tosin virkkasin uudelleen muistaakseni kahteen kertaan. Oviaukon yläreunan kupruilusta ja katon reikäisyydestä voimme syyttää kuteen loppumista ja sitä, että kavensin vasten tahtoani aika reippaasti jokaisella kerroksella. Jos kudetta olisi ollut tarpeeksi, olisin tehnyt kavennuksia noin puolet vähemmän per kerros. En kuitenkaan halunnut käydä ostamassa enää uutta kudetta, koska ideana oli nimenomaan varaston kutistaminen. Lopullinen päätös kolmannen kudekerän ostamatta jättämisestä syntyi, kun löysin Jarmo-kissan nukkumasta tyytyväisenä pesästä, joka oli vielä vähän kesken. 🙂 Miksi korjata jotain, joka ei ole rikki.
”Form follows function”, sanoi kissa kun uuden muotopuolen pesän sai.
Pesä on tarkoituksella aika pieni. Kokemuksesta tiedän, että ihmissilmään hieman ahtaan oloiset kassit ja pahvilaatikot ovat ainakin meidän kateille kaikkein mieluisimpia. Samalla logiikalla myös oviaukko saa olla aika nafti. Puolet Jarmoa isompi Mauno näytti ensikäynnillä jäävän pesään jumiin mennen tullen, mutta käy siellä silti nukkumassa. Yllätin pesästä kerran jopa meillä sijaiskodissa asuvan aran Mymmelin. Näyttäisi kelpaavan siis hyvin kaikille kolmelle. 🙂
Alkuperäinen ajatukseni oli, että olisin jakanut pesän ohjeen myös täällä blogissa. En kuitenkaan halua ottaa vastuuta siitä, että tällaisia limppuja ilmestyisi muidenkin koteihin. Jos joskus virkkaan uuden, parannellun version, lupaan jakaa ohjeen siitä. 🙂 Kivaa viikonloppua!
Hei! Olen juuri virkkaamassa trikookuteesta meidän kolmelle karvakaverille kissanpesää Meidän kodin ohjeella jonka löysin aikoinaan täältä netistä, ja olen nyt aika pitkällä menossa, kattoa pitäis alkaa pian virkata. Mua vaivaa vaikka oon tarkasti ohjetta koittanu seurata, niin se että se koko helahoito ei pysy kasassa ollenkaan.. 😅 missäköhän mahtais olla vika? Täytynee purkaa ja tehdä uusiks, pohja mulla onnistui kuitenki hyvin. Mut siitä eteenpäin sen oviaukon jälkeen joku mättää… 🤔 aivan ihana just tuommosena on tuo sinun pesä! 🥰