Vuoden alussa päätin, että en aloita yhtään uutta käsityötä ennen kuin kaikki keskeneräiset ovat tulleet valmiiksi. Lupaus piti siihen asti, että kesken oli enää virkattu palapeitto ja huomasin sen ohjeen hävinneen kuin tuhka tuuleen. Ohje oli kyllä saatavissa lähikirjastosta, mutta joudun jonottamaan kirjaa ensin pari viikkoa. Siksi ajaksi oli pakko keksiä jotakin neulottavaa, ja niinpä otin puikoille tavalliset raitasukat kaapissa lojuvista jämälangoista.
En osallistu tänä vuonna sukkalaatikkohaasteeseen, mutta haastoin itseni käyttämään neuletöissäni mahdollisimman paljon vanhoja sukkalankojani. Epäinspiroivatkin kerät saa kulumaan, kun niistä neuloo sukkia lahjaksi tai hyväntekeväisyyteen. Esimerkiksi syksyllä järjestettävä asunnottomien yö voisi olla hyvä lahjoituskohde – siihen mennessä ehtisin neuloa muiden töiden ohessa vähintäänkin muutaman parin. Taka-ajatuksena tietysti on, että saisin lankavarastoani vähän pienennettyä. Langoille varatut muovilaatikot ovat aivan täyteen ammuttuja, enkä halua hankkia niitä enää lisää tilaa viemään.
Kun etsin sopivia lankoja välityövillasukkiini, iskin silmäni varastoni kaikkein hempeimpiin sävyihin. Hetken mallailtuani päädyin valitsemaan sukkiin roosaa, valkoista ja pinkkiä sukkalankaa, jotka kaikki sattuivat vielä olemaan eri merkkiä: Kaupunkilangan Rotvallia, Oonaa ja Nallea. Neuloin sukat yksitellen luuppaamalla, mitä olen kokeillut vain kerran aiemmin. Ihan puhdas suoritus ei tullut vielä tälläkään kertaa, sillä toisen sukan kantapäässä aivot olivat menneet solmuun ja odottamaan jääneet raitalangat olivat jotenkin päätyneet aivan väärään kohtaan kerrosta. En vieläkään tiedä, mitä siinä oikein tapahtui, mutta valmiissa sukissa pientä kömmähdystä ei huomaa. Malliltaan sukat ovat hyvin perus: kierretty joustin, vahvistettu lappukantapää ja kärjessä leveä nauhakavennus.
Lankalaatikoilla käydessäni mietin usein, miten voisin tehdä varaston pienentämisestä vähän hauskempaa. Auttaisiko lankojen listaaminen paperille tai Ravelryn stash-osioon? Ainakin se auttaisi hahmottamaan varaston sisältöä paremmin, niin että joka kerää ei tarvitsisi hypistellä läpi uutta jämälankaprojektia suunnitellessa (vaikka sekin on ihan kivaa). Tiedän että osa neulojista myös punnitsee tarkkaan lankansa, mutta ihan niin täsmälliseen kirjanpitoon en taida jaksaa ryhtyä, enkä omista siihen soveltuvaa vaakaakaan.
Lyömättömiä vinkkejä lankavaraston pienentämiseen ja itsensä motivoimiseen otetaan vastaan! 🙂
