Kissaneulepaita – kevään riemastuttavin käsityö

Tässä neuleessa olen tyytyväinen lähes kaikkeen värivalinnoista Oven viiksiin ja korvahaituviin asti. Matkaan kuitenkin mahtui vastoinkäymisiä ja amatöörimäisiäkin virheitä, sillä näin isoa neuletyötä en ole koskaan aiemmin suunnitellut itse.

Ensimmäinen suunnittelun kukkanen oli mallata kissakuvio epähuomiossa ruudukkoon, jossa ruudut olivat yhtä leveitä kuin korkeita. Silmukat eivät valitettavasti ole neliöitä, joten ensimmäiseen etukappaleen versioon olin neulomassa hyvin lyttyyn painunutta Ove-kissaa. Purkutöiden jälkeen siirryin takaisin suunnittelupöydän ääreen. Toisesta versiosta tulikin onneksi jo lopullinen. Kissakuvion pohjana käytin valokuvaa, jonka muokkasin neulottavaan muotoon Photoshopilla.

Paita on siis neulottu paloina ja kissakuvio saatu aikaan intarsiatekniikalla. Intarsian idea on, että jokaista väriosiota neulotaan omalta kerältään, ja värinvaihtokohdassa langat kiepautetaan toistensa ympäri nurjalla puolella. Näin eriväriset osiot kiinnittyvät toisiinsa eikä niiden väliin jää reikiä. Käytin intarsiatekniikkaa kaikkiin etukappaleen väriosioihin lukuun ottamatta pupilleja, jotka on silmukoitu jälkikäteen. En muista kokeilleeni intarsiaa aiemmin, mutta se onnistui mainiosti. Nurjat kerrokset sen sijaan olivat aika työläitä ja tuskallisia, eikä oikea ranteeni ole vieläkään antanut niitä minulle anteeksi.

Saumojen ompelua pelkäsin vähän etukäteen, mutta ihan turhaan. Se oli yllättävän helppoa, etenkin kun löysin Novitan sivuilta siihen hyvät ohjeet. Koin myös tajunnan räjäyttävän hetken, kun törmäsin samalla sivulla ohjevideoon pääntien silmukoiden poimimisesta. Ei ihme, että aiemmissa töissäni pääntien silmukoiden poimiminen on tuntunut vaikealta ja lopputulos on ollut ruma – olenhan tehnyt sen aivan miten sattuu! Tämäkin osaamisalue saatiin onneksi nyt kuntoon, ja kissapaidan pääntiestä tuli mielestäni aika siisti.

Langaksi työhön valitsin tutun ja turvallisen Filcolanan Arwettan, jonka värikartasta poimin tuon ihanan vihreän sävyn. Neuloin lankaa kaksinkertaisena 3,5 ja 4 mm:n puikoilla. Kissakuviossa on pörheyden aikaansaamiseksi käytetty lisäksi mustaa ja valkoista mohairia. Mohairlangalla kirjoin myös viikset ja muut Oven hurmaavat naamakarvat. Silmien keltainen on jotain vanhaa seiskaveikan jämää.

Oman haasteensa neulomiseen toi se, että neuletta ei voinut sovittaa tulevan omistajan ylle työn edetessä. Tavoittelin kuitenkin väljää vaikutelmaa, joten ei haittaa, jos istuvuus ei ole ihan justiinsa. Onneksi vaikutti, että Ove-kissa ja hänen äitinsä ovat lopputulokseen tyytyväisiä! 🙂