Joskus kaapeista löytää ilahduttavia asioita, joita ei muistanut olevan olemassakaan. Yksi tällainen asia on yläasteen käsityötunnilla neulomani lasten Muumi-villapaita, jonka kaivoin taannoin esiin sinisestä, vohvelikankaisesta (oi kyllä) käsityöpussukasta.
Kovin paljon en muista paidan neulomisprojektista, mutta malli taisi olla jostakin vuosituhannen alun Novita-lehdestä. Lanka on mitä luultavimmin Seitsemää veljestä. Paita neulottiin paloina ja ommeltiin lopuksi kasaan nihkein sormin käsityöluokan pöydän ääressä.
Muumi-paita on ensimmäinen koskaan tekemäni neulepaita, ja muistan olleeni siitä aika ylpeä. Olen itse asiassa vieläkin. 😀 Kirjoneule on onnistunut aloittelijalta melko hienosti, vaikka kuviossa on tosi pitkiä langanjuoksuja. Käsialakin näyttää yllättävän tasaiselta 15-vuotiaan tekemäksi. Värivalinnoissa olisi kyllä vähän kehitettävää, koska harmaat kuviot eivät oikein erotu pohjaväristä. Paidan malli näyttää myös huvittavan retrolta näin vuoden 2018 näkövinkkelistä. Niin ne neuletrenditkin ehtivät muuttua vajaassa 20 vuodessa.
Synnintunnustuksena täytyy myös todeta, että helman ja hihansuiden resoreiden neulomisessa auttoi äiti. 1 o, 1 n -joustinneule on ollut nähtävästi minulle hankala asia kautta aikojen...
Vanhoihin käsitöihin palaaminen on hauskaa ja hyödyllistä, koska silloin näkee, miten kässäilytaidot ovat vuosien varrella kehittyneet. Lisäksi omista tekeleistä (niistä varhaisistakin) saa ja kannattaa olla ylpeä. Valmista työtä katsoessaan voi taputtaa itseään olalle ja sanoa: Minä tein tämän ihan itse ja siitä tuli superhieno.
Muumi-villapaita on erityinen paita myös siksi, että viimeistään sen tekemisen jälkeen tajusin, että neulominen on hauskaa, helppoa ja että olen siinä ihan ok. Jos villapaitaprojekti olisi mennyt karmealla tavalla pieleen, olisin ehkä heittänyt puikot nurkkaan ikuisiksi ajoiksi. Ja voi, mikä sääli se olisi ollutkaan.
Ootpa ollut taitava neuloja alusta alkaen! Harva ehkä aloittaa kirjoneuleella ja hirmu siistiä jälkeäkin. Oma eka neulepaitani yläasteiässä oli kyl vähemmän siisti: käsiala oli epätasaista ja vaihtelevaa. Onneksi ihminen kehittyy. 🤪
Oon ehkä itsekin vähän yllättynyt, miten siistiltä jälki näyttää!😂 Olin toki neulonut aiemmin sukkia ja muuta pientä, mutta kirjoneuleita en muistaakseni juurikaan.
Näissä vanhoissa töissä mielestäni parasta on, kun näkee miten on vuosien varrella kehittynyt. Omalla kohdalla ompelutaidot on kyllä edelleen samaa luokkaa kuin silloin 15-vuotiaana…🙈
Haluaisin myös tämän muumipaidan ohjeen, voisitko antaa minulle paikan ositteen, mistä sen saisin. Olisi niin mukava lastenlapsille neuloa muumipusero. On todella kaunis ja ajaton.
Moikka Kaarina! Valitettavasti käyttämäni ohjelehti on hävinnyt aikojen saatossa, enkä ole onnistunut löytämään paidan ohjetta netistäkään. Muistelisin kuitenkin, että kyse oli Novitan lehdestä, joka olisi julkaistu vuosituhannen taitteen tienoilla. Ehkäpä ohjetta voisi tiedustella suoraan Novitalta?