Pelasta pala maailmaa kädentaidoilla

Räsymatto

Helsingin Sanomat kirjoitti lauantaina (26.8.2017) valtavasta vaatevuoresta, jonka suomalaiset hylkäävät vuosittain. Artikkelin mukaan jokainen suomalainen heittää pois 13 kg tekstiilejä joka vuosi (!). Suurin osa päätyy suoraan jätteeksi, noin viidennes hyväntekeväisyyteen. 

En ole suuri shoppailun ystävä ja pyrin ostamaan uusia vaatteita vain todelliseen tarpeeseen. Siitä huolimatta tunsin jutun luettuani suurta ahdistusta. Halvalla ostettuja, huonolaatuisia ja ties millaisissa oloissa valmistettuja vaatteita poltetaan Suomessa tolkuttomia määriä ehkä vain muutamien käyttökertojen jälkeen. Myös käyttökelpoisten, mutta itselle kelpaamattomien tekstiilien hävittämisestä on tehty meille helppoa, ja moni dumppaa ylimääräiset vaatteensa UFF:n tai Fidan keräyslaatikkoon. Ikävä kyllä edes hyväntekeväisyyteen annettu vaate ei ole sama asia kuin ostamatta jätetty.

Mitä voin tehdä?

Lohdullista on se, että omia kulutustottumuksiaan voi muuttaa. Voi ostaa vähemmän, mutta laadukkaampaa. Voi ostaa käytettyjä vaatteita ja ajattomia malleja. Voi jättää kokonaan väliin trendit, joiden tietää olevan jo kolmen kuukauden päästä noloja. Kädentaitoinen voi kuitenkin tehdä vielä enemmänkin: korjata, pienentää, tuunata ja kierrättää!

Omassa lapsuudenkodissani (enkä puhu nyt mistään sotavuosista vaan 90-luvusta 🙂 ) roskiin päätyi häviävän vähän tekstiilijätettä. Kun vaate oli käytetty loppuun, siitä otettiin talteen napit, vetoketjut ja muut vielä käyttökelpoiset osat. Kun muuten hyvästä takista hajosi vetoketju, varaosaa ei aina tarvinnut hakea kaupasta. Kuluneet kankaat saksittiin yleensä matonkuteeksi, ja monet lapsuuden lempivaatteet koristavatkin nyt räsymaton raitoina lattioita. Ohuiksi hiutuneet froteepyyhkeet käytettiin uudelleen siivousrätteinä ja pieneksi jääneitä lastenvaatteita kierrätettiin suvun lapsiperheiden kesken. Vaatteita myös tehtiin paljon itse, sillä usein se tuli edullisemmaksi kuin kaupasta ostaminen.

Ajat ovat muuttuneet parissakymmenessä vuodessa paljon, mutta monet vanhat keinot toimivat edelleen. Vaatteita itse ompelemalla ei ehkä juurikaan enää säästä, mutta ainakin saa juuri sellaisen vaatteen kuin haluaa ja pystyy valitsemaan siihen kestävät materiaalit. Kankaan laatu ratkaisee paljon myös ostovaatteessa: kympin maksanut tekokuitupaita ei kelpaa lopulta edes siivousrätiksi. Kädentaitoja, mielikuvitusta ja vähän vaivaa käyttämällä roskastakin voi kuitenkin kuoriutua aarre.

Itse aion jatkaa harkiten ostamista, mutta miettiä jo ostovaiheessa tarkemmin, millainen vaatteen elinkaari tulee olemaan. Kestääkö materiaali pesusta toiseen? Onko vaate monikäyttöinen? Mitä vaatteelle tapahtuu, kun en enää halua käyttää sitä? Entä jos polttojätteeseen tai hyväntekeväisyyteen vieminen ei olisikaan vaihtoehto?


Herättikö aihe muissa maailmantuskaa? 😀 Mitä muita keinoja on tekstiilijätteen vähentämiseen?

Vastaa