Perhoslapaset Joulupuu-keräykseen

Inspiraatio erilaisten käsitöiden tekemiseen tulee ja menee sykleissä. Syksy on pikkuhiljaa muuttumassa talveksi (ainakin kalenterin mukaan), ja tajusin neuloneeni elokuusta asti lähes pelkästään yksivärisiä asioita: No frills -neuletakkia, kaksi pantaa, pintaneulepipon ja kahdet pitsivillasukat. Piti oikein kelata blogia taaksepäin, että milloin olen mahtanut viimeksi neuloa ikisuosikkiani kirjoneuletta. Vastaus on, että viime maaliskuussa! Siis melkein vuosi sitten!

Perhoslapaset

Perhoslapasten ohje on peräisin syyskuussa ilmestyneestä Unelmien käsityöt -lehdestä. Ihastuin malliin jo heti lehden luettuani, vaikka lapaset eivät ehkä olekaan sellaiset, joita minun itse tulisi pidettyä. Niinpä päätin neuloa perhostumput Joulupuu-keräykseen, joka on mukana tänään alkaville Suomen Kädentaidot -messuilla. Muista keräykseen neulomistani lahjoista kerroin tarkemmin messutärpit-postauksessani.

Lankana lapasissa on fingering-vahvuinen Filcolanan Arwetta, joka on ohuinta lankaa, jota olen pitkään aikaan (tai ehkä ikinä) neulonut. Neulominen näin ohuesta langasta oli aikamoinen koettelemus, mutta arvelen sen johtuvan ainoastaan huonoista puikoista. En ole koskaan ollut mikään välinehifistelijä ja löysinkin kaapista oikeassa koossa vain vanhat metalliset perintöpuikot, jotka olivat noin ohuen langan neulomiseen aivan liian painavat, liukkaat ja kömpelöt. Varsinkin ensimmäiset kerrokset silmukoiden luomisen jälkeen olivat tuskaa, kun puikot tipahtelivat työstä omia aikojaan...

Olen katsellut monia kauniita sukkamalleja, joissa on käytetty fingering-vahvuista lankaa, mutta ilman kunnon puikkoja en kyllä ota niitä työn alle. Nyt minulla olisikin tuhannen taalan kysymys teille lukijoille: Mitä puikkoja suosittelet? Olisivatko koivuiset hyvät? Onko jokin puikkomerkki tai -laatu erityisen sopiva ohuille langoille?

Perhoslapaset

Vaikeuksista huolimatta lapasista tuli lopulta kyllä ihan nätit. Kovin paksuthan ne eivät ole, mutta näille nykyisille lämpötiloille oikein sopivat. Pakkasilla kannattaa käsiin pukea toinenkin kerros. 

Tajusin perhoslapasia neuloessani myös, että tarvitsisin itsekin uudet lapaset. Olen kulkenut jo monta talvea ohuissa sormikkaissa ja valittanut, kun näpit ovat aina jäässä. Suutarin lapsilla ei ole kenkiä tässäkään tapauksessa. Peukalon tekeminen ei ole mun lempparijuttuja, minkä vuoksi neuloisin paljon mieluummin vain sukkia! 🙂 

Perhoslapaset

Vastaa