Suutarin lapsilla ei aina ole kenkiä, ja neulojan vaatekaapissa saattaa olla aukkoja tiettyjen perusneuleiden kohdalla. Itse olen kaivannut pitkään ohutta neuletakkia, jonka voisi pukea välikerrokseksi takin alle ilmojen kylmetessä ja joka olisi riittävän siisti toimistovaatteeksi. Toinen puute ovat lapaset, joiden neulomisesta en erityisesti nauti. Olen kulkenut vuosia talvisin ohuissa kaupan tekokuitusormikkaissa, jotka eivät lämmitä ja jotka hajoavat sormenpäistä parissa kuukaudessa. Lapaset antavat vielä odotuttaa itseään, mutta toiveeni täyttävä neuletakki on nyt valmis!
Sammal-neuletakki on taitavan Joji Locatellin suunnittelema ja neuloin sen ohjeen mukaisesti Tukuwoolin Fingeringistä, jota ostin viime kesän Neulefestareilta. Ihastuin yksinkertaiseen malliin, jossa on mielestäni tosi nättiä pinta- ja palmikkoneuletta. Rouhea, suomenlampaanvillasta valmistettu lanka tuo yksityiskohdat kauniisti esiin.
Pidän myös löysistä neuleista, mutta tämän mallin kohdalla tavoitteeni oli saada aikaan tyköistuva ja ryhdikäs neuletakki. Neuloin takin koossa S, mikä osoittautui hyväksi valinnaksi. Pidän neuletakkeja aina auki, mutta Sammal näyttää päälläni järkevältä myös kiinni napitettuna. Ilmeisesti olen kuitenkin keskivertoa harteikkaampi, sillä hartioiden kohdalla tilaa olisi voinut olla sentti tai kaksi enemmän. Tämä olisi kuitenkin varmasti korjattavissa kastelemalla neule uudestaan ja venyttämällä hartioihin aavistus lisää leveyttä. Langan sävyyn sopivat, melko huomaamattomat napit löysin vanhasta varastosta.
Sammal-neuletakin ohje on englanninkielinen, maksullinen ja löytyy Ravelrysta.
Neuloin Tukuwoolista ensimmäistä kertaa, ja langan karheus mietitytti ostohetkellä. Neuletakki ei kuitenkaan ole suoraan kosketuksissa ihoon, joten uskalsin ottaa langan testiin. Neuletuntuma oli miellyttävä, ja taannoin oppimani tiskiainekylvyn jälkeen neuleesta tuli yllättävänkin pehmeä. Tukuwool ja suomenlampaanvilla siis ehdottomasti jatkoon. Seuraavaksi tekisi mieli testata Tukuwoolin sukkalankaa, jonka värikartassa on tosi kauniita, maanläheisiä sävyjä.
Neuletakista jäi muuten lankaa aika reippaasti yli, melkein puolitoista vyyhtiä. En harrasta mallitilkkuja, mutta ilmeisesti käsialani oli aika paljon tiheämpää kuin ohjeessa. Parempi kuitenkin näin päin. Mikään ei ärsytä niin paljon kuin kesken työn loppunut lanka.
Nyt kun Sammal on valmis, minulle on kesken kahdet sukat, yksi neulepaita, yksi ompelutyö ja peitto isoäidinneliöistä. Olen niin tympääntynyt niiden keskeneräisyyteen, että pyrin tosissani tekemään ne kaikki valmiiksi ennen yhdenkään uuden työn aloittamista. Neulesuunnitelmissa on vaikka mitä, ja niiden aloittaminen puhtaalta pöydältä tuntuisi kivalta idealta. Sain jopa myytyä puolisolle ajatuksen islantilaisvillapaidasta, ja sen saamista puikoille en malttaisi odottaa! Lupasin sen kuitenkin vasta joululahjaksi, joten aikaa on.
Kivaa viikonloppua! 🙂
Malli: Sammal, Joji Locatelli
Lanka: Tukuwool Fingering, värissä Nila
Ihana neuletakki. Tällainen uupuu omastakin vaatekaapista. Noo, tulossa on, jossain vaiheessa. 😉
Oijoi, miten kaunis neuletakki! Itsekään en koskaan tee mallitilkkuja, vaan sen takia sitten yhtenä jouluna isäni sai lähinnä säkiksi sopivan slipoverin lahjaksi… 😀
Haha, voi ei 😅 Mietin aina uutta (isompaa) työtä aloittaessa, että pitäisikö se mallitilkku tehdä, mutta koskaan en jaksa. Joskus se vielä kostautuu… Tää neuletakki mahtui onneksi hyvin päälle, vaikka lankaa jäikin reilusti yli.