Kirjoitin toukokuussa keskeneräisistä käsitöistäni ja syistä niiden valmistumattomuuden takana. Yksi silloisista keskeneräisistä tekeleistä oli merinovillainen kohoneulepipo, jonka olin neulonut ilman valmista ohjetta, soveltamalla ja kokeilemalla. Kuten näissä prototyypeissä usein käy, siitä ei tullut ensi yrittämällä aivan täydellinen. Totesin päättelyä ja tupsua vaille valmiin pipon ympärysmitan jääneen vähän naftiksi ja pohdiskelin jo koko työn purkamista. Päätin kuitenkin luottaa siihen, että pipo löystyy käytössä (eikö niille aina käy niin?), ja annoin sille vielä mahdollisuuden. Niinpä päättelin viikonloppuni ratoksi muutaman hassun langanpätkän ja tekaisin loppukerästä tupsun, ja valmista tuli.
Idea pipon kohoneulekuvioihin tuli Novitan kohoneulevillasukista, joiden ohje on saatavilla maksutta Novitan verkkosivuilta. Tuumasin, että jos kuvio näyttää kivalta sukissa, se näyttää todennäköisesti kivalta myös muissa neuleissa. Lankana työssäni oli 7 Veljeksen sijaan kuitenkin Dropsin Merino Extra Fine, joka on pehmoista, 100-prosenttista merinovillaa. Langan väri on vaalea harmaanvihreä.
Aloituksessa minulla oli 96 silmukkaa, ja neuloin 1 o, 1 n -resorin oikeat silmukat takareunasta. Jos olisin jättänyt sen tekemättä, iso pääni olisi luultavasti mahtunut pipon sisään paremmin. Kiertäen neulotut silmukat ovat aina hiukan napakampia kuin tavanomaisesti neulotut, mikä olisi pitänyt kompensoida luomalla muutama ekstrasilmukka aloituksessa. Näin jälkikäteen ajateltuna pipoon olisi sopinut myös kääntöreuna.
Tätä kirjoittaessani muistin, että en ole kokeillut pipon kanssa vielä klassista "kastele ja muotoile" -kikkaa. Jos pipo kiristää päätäni käytöstä huolimatta, kokeilen sitä.
Valmis pipo on kaikesta huolimatta superpehmeä, kauniin värinen ja varmasti lämmin. En halua manata esiin syyskylmiä, mutta jo kuukauden kuluttua uudelle asusteelle voi hyvinkin olla käyttöä. Olen ehdottomasti pipoihminen ja rakastan käyttää varsinkin tupsupipoja. Syksyn toinen pipo on itse asiassa jo työn alla, ja siihen tulee sitten se kaipaamani kääntöreuna. Ja tupsu – tietenkin. 🙂
Kaunis pipo! Toivottavasti se venähtää vielä juuri sopivaksi 😄
Voi kiitos!❤ Pidetään sormet ristissä, että niin käy!😄
Tosi kaunis pipo ja kaunis väri myös!
Kiitos Satu!❤