Lankavaraston läpikäymisestä on muodostunut minulle jonkinlainen vuodenvaihteen perinne. Tammikuun ensimmäisinä päivinä hypistelen muovilaatikoihin pakattuja keriäni ja haaveilen lankavarastosta, joka olisi pieni mutta sitäkin inspiroivampi. Toivon, että lankani olisivat siistissä järjestyksessä ja mahtuisivat pienempään tilaan.
En punnitse lankojani enkä pidä niistä kirjanpitoa, mutta eri puolilla asuntoa lojuvat lankaröykkiöt antavat ymmärtää, että langan määrä taloudessamme ei ole ainakaan vähentynyt viime vuosina. Pöydillä ja sohvannurkassa pursuilevat lankajemmat olivatkin ehkä syy, miksi vanhojen lankojen käyttäminen alkoi viimein tuntua innostavalta. Lisäksi jämien ja omasta mielestäni ei-niin-kivojen värien yhdisteleminen katsetta kestäviksi neuleiksi on hurjan palkitsevaa.
Asetin itselleni tavoitteeksi neuloa vuoden aikana niin paljon, että joulukuussa lankani mahtuisivat niille varattuihin neljään muovilaatikkoon. Aloitin urakan paksuista sukkalangoista ja neuloin tammikuun aikana kolme paria villasukkia 7 Veljeksestä ja muista vastaavista langoista.
Ensimmäiset sukat neuloin Kaupunkilangan ihanasta Koski-langasta, josta olen neulonut yhdet sukat aikaisemminkin. Näin kirjavat langat eivät kovin usein miellytä silmääni, mutta tässä langassa on jotain tosi somaa. Aloitin sukat varresta enkä saanut siksi lankaa kulumaan ihan loppuun asti. Jäljelle jääneestä pienestä nöttösestä saa vielä vaikkapa kivat resorit muuten yksivärisiin sukkiin.
Kaupunkilanka-sukissa on 2 o, 2 n -resori, vahvistettu lappukantapää ja leveä nauhakavennus.
Novitan iäisyyksiä vanha Colori-lanka kuuluu siihen ryhmään, jotka näyttävät kerällä kivalta mutta neulottuna yleisvaikutelma on mielestäni liian sekava. Langan sinisen ja harmaan sävyt ovat kyllä sinällään kauniita. Aloin ensin neuloa langasta pystyraitasukkia harmaan kaverina, mutta sukan varresta tuli liian tiukka ja jouduin purkuhommiin. Sen jälkeen päätin unohtaa kikkailut ja tehdä tavalliset perussukat harmailla yksityiskohdilla. Sukat ovat kokoa 42 eivätkä ne siis jää minulle itselleni, joten omaa silmää häiritsevään kirjavuuteen ei tässä kohtaa kannata takertua. Makuja on monenlaisia, ja sukkien saajan mielestä nämä voivat olla vaikka kauneimmat sukat ikinä. 🙂
Coloria oli varastossa aika paljon, ja jäljelle jäi vielä noin 70 g. Sen voisi hyödyntää raitoina tulevissa sukissa.
Kolmesta sukkaparista mieluisin syntyi vähän yllättäen vaaleanpunaisen, vihreän ja beigen yhdistelmästä. Kaksi ensin mainittua ovat ikivanhaa Seitsemää veljestä, harmaa jotain mysteerilankaa, jonka vyöte oli hävinnyt. Beigeihin "väliraitoihin" neuloin yhden kerroksen oikein ja yhden nurin, mistä syntyi hauska kohokuvio. Jalkaterässä nurjia silmukoita tuli vain sukan päälle, jotta ne eivät painaisi ikävästi jalan alla. Kantapään tein tällä kertaa tiimalasina, ja varressa – kuten edellisissäkin sukissa – on lempparijoustimeni 1 o takareunasta, 1 n.
Uusille paksuille sukille ei meillä ole nyt tarvetta, joten lahjoitan kaikki kolmet sukat hyväntekeväisyyskeräykseen. Keräys päättyy vasta loppuvuodesta ja toivonkin, että ehdin neuloa siihen vielä monet muutkin sukat. Kolme paria per kuukausi ympäri vuoden on ehkä utopistinen tavoite, mutta ainakin projekti sai vauhdikkaan alun.
Kivoja sukkia. Itselläkin on lankoja siellä ja täällä. Täytyy yrittää saada pois vähitellen. Tuo nurja raita on hauska ykstyiskohta. Täytyy painaa mieleen, jos käyttäisi jossakin.
Aivan loistava sukanneulontatavoite siulla! 🙂 Mihin keräykseen aiot osallistua?
Suunnitelmissa on neuloa Operaatio ruokakassille, joka jakaa villasukkia ruokakassien mukana jouluna täällä Turussa. Toki jos sukkia syntyy paljon, riittää niistä vaikka useampaankin keräykseen! 🙂