En tiedä mistä se tuli, mutta hurahdus pitsineuleisiin on tosiasia. Entisen kirjoneulefanaatikon katse pysähtelee nyt kauniisiin pitsineulesukkiin, -huiveihin ja -puseroihin, jollaisia käsityölehdet ja -blogit tuntuvat olevan pullollaan. Haaveissa olisi vaikka minkälaisten pitsineuletöiden aloittaminen. Riittäisipä vain aika kaikkien haaveiden toteuttamiseen!
Koska neulomisaika on rajallinen, yritän yhdistää yhteen työhön mahdollisimman monta käsityötavoitetta. Äskettäin neulomani Niina Laitisen Ihan hiljaa -sukat onnistuivat tässä mielessä erinomaisesti: pääsin neulomaan himoitsemaani pitsineuletta, sain käytettyä kesällä värjäämääni sukkalankaa ja samalla tein valmiiksi ensimmäisen joululahjan. Aika tehokasta!
Ihan hiljaa -sukkien malli on kirjasta Villasukkien vuosi, ja kyseessä ovat toiset Niina Laitisen suunnittelemat sukat, jotka olen koskaan neulonut. Tykkäsin Emilia-sukkien neulomisesta niin paljon, että halusin kokeilla heti toistakin mallia. Ohje ei pettänyt tälläkään kertaa. Vaikka malli näytti aluksi hankalalta, piirroskaavio jäi mieleen tosi nopeasti. Ohjetta ei alun jälkeen tarvinnut kovin useasti vilkuilla.
Lankana käytin tosiaan kesällä värjäämääni Seitsemää veljestä. Keltainen väri on peräisin pajun, maitohorsman ja pietaryrtin yhteisliemestä. Neuloessa huomasin, että olin ehkä huuhtonut langan hieman liian laiskasti. Tämä näkyi lähinnä siinä, että käsiin jäi langasta vähän klähmäinen tunne. Kun sain sukat valmiiksi, upotin ne kokonaan veteen huuhtoakseni ylimääräiset värit. Huuhteluvesi sai vienon keltaisen sävyn, mutta jännempää oli huomata, millainen tuoksu märistä sukista lähti. Kylppärissä leijaili pietaryrtin aromi ja hetken saattoi kuvitella, että olisi taas kesä. 😀
Täysin ilman kommervenkkejä ei näidenkään sukkien kohdalla säästytty, sillä toisen sukan kantapään kohdalla alkoi näyttää pahasti siltä, että lanka loppuisi kesken reippaasti ennen kärkikavennuksia. Värjäyserässäni ei ollut toista samanlaista kerää, joten jouduin vähän improvisoimaan. Korvasin puuttuvan langan pienellä kokeilukerällä, joka oli uinut samassa värjäysliemessä mutta johon olin yrittänyt saada liukuväriefektiä. Liukuvärjäys ei ollut mikään valtava menestys, mutta kerä oli kuitenkin selvästi vaaleampi kuin sukan alkuosassa käyttämäni lanka. Otin vaaleamman langan mukaan heti kiilakavennusten jälkeen ja raidoitin sitä alkuperäisen langan kanssa. Häivytys ei ole huomaamaton, mutta parempi kuin ei mitään.
Mietin ensin, kehtaako sukkia antaa tämän värivirheen takia lahjaksi ollenkaan, mutta toisaalta lanka on aika eläväpintainen muutenkin. Lisäksi sukat ovat menossa henkilölle, jonka mailta värjäysrehut keräsin, joten hän ehkä osaa arvostaa elettä. Ajatus on tärkein, vai mitä? 🙂
Kauniit sukat. Varsinkin väri kiehtoo kun olen itsekkin aloittanut värjäilyt.
Kiitos! Värjäily on kyllä jännää puuhaa 😊
Upeat sukat.
Itselläkin kesällä kasvivärjättyjä lankoja odottamassa, mitähän niistä keksisi.
Kiitos Satu! Tuntuu, että viime aikoina on julkaistu monta ihanaa käsityökirjaa, muun muassa tuo Niina Laitisen Villasukkien vuosi. Itse ainakin tykkään hakea ideoita ihan fyysisistä kirjoista. Onnea inspiraation etsintään! 🙂