Samisteluneuleet isälle ja lapselle

Olen luvannut neuloa puolisolle islantilaishenkisen retkineuleen jo viime vuonna, mutta se on jäänyt muiden kiireiden ja projektien jalkoihin. Marraskuun alkupuoli alkoi kuitenkin tuntua realistiselta valmistumisaikataululta, joten päätin neulaista paidan isänpäivälahjaksi. Neule ei siis tullut hänelle yllätyksenä, ja puolivalmista paitaa on soviteltu ylle pitkin lokakuuta. Ylläri – ja syy miksi ajattelin, että neule sopisi juuri isänpäivälahjaksi – on sen kaveriksi neulomani minikokoinen samistelupaita!

Samispaitojen tekeminen oli ihanan hauska projekti, vaikka lapsen paidan neulomisessa olikin vähän säätämistä ja sitä piti yrittää tehdä puolisolta salassa. Kyllä nyt kelpaa muksun ja isukin retkeillä ja touhuta samanlaisissa vermeissä!

Miehen neulepaidan malli on nimeltään Tundra, suunnittelija on The Petite Knitter ja ohje on ostettavissa englanninkielisenä Ravelrysta. Käytin ohjeen mukaista Istexin Léttlopi-lankaa puolison toivomissa väreissä.

Ohje oli mielestäni hyvin laadittu ja paitaa (niin kuin kirjoneuletta aina) oli ihana neuloa. Muutamat kolmella langalla neulottavat kerrokset kaarrokkeessa olivat kyllä tuskastuttavan hitaita. Karkeat villalangat takertuvat neulottaessa helposti toisiinsa, ja niiden selvittämisen lisäksi käytin aikaa ja vaivaa myös pisimpien langanjuoksujen sitomiseen. Tästä huolimatta kirjoneule rouheasta villasta on mielestäni aivan parasta neulottavaa. Kastelun jälkeen neulepinnasta tulee aina kauniin tiivis ja tasainen.

Tundra-paidan ohjeessa oli vain aikuisten kokoja, joten lapsen paita syntyi kahta eri ohjetta yhdistellen ja soveltaen. Silmukkamääriin ja kavennusten kohtiin hain osviittaa Hänen ylhäisyytensä -nimisen neulepaidan ohjeesta, joka on julkaistu Islantilaisia lastenneuleita -kirjassa. Kirjoneulekuviot on napattu soveltuvin osin Tundra-paidan ohjeesta.

Lapsen paidassa en halunnut käyttää karkeaa Léttlopia, vaan valitsin langaksi merinovillaa. Tummanharmaa on kaksinkertaista Arwetta Classicia, valkoinen ja punaruskea Sandnes Garnin Merinoull-lankaa.

Minipaidassa on vielä aika reippaasti kasvunvaraa, koska Hänen ylhäisyytensä -paidan ohjeessa pienin koko oli 1–2-vuotiaalle. Kasvunvara on kuitenkin pelkästään hyvä juttu, koska a) meidän viisikuinen ei vielä ole intohimoinen retkeilijä ja b) käsin neulottuja vaatteita on kivempi käyttää sitten, kun pahin kuola- ja puklukausi on ohitettu. Samispaidoissa päästään siis retkille viimeistään ensi syksynä. 🙂