Joulukuussa puikoillani oli kesken kahdet lasten villasukat. Toiset olivat yksinkertaista perusmallia ja jämälangoista tarpeeseen neulotut, toiset vähän erikoisemmat ja äkillisen inspiraation synnyttämät. Ensimmäiset menivät joululahjaksi, toisia päättelin vielä pari päivää ennen vuoden vaihtumista.
Oranssit perussukat neuloin varastoni vanhoista Nalle-langoista. Varren ja kärjen vaaleisiin kohtiin sain tuhottua yhden pienen mutta kokonaisen jämälankanöttösen – voitto! Sukkalankavaraston pienentäminen on ollut teemana jo pari vuotta, mutta menestys toistaiseksi melko laihaa. Sama teema saa siis jatkua myös vuonna 2020.
Perinteinen 2 o, 2 n -joustinneule on jostain syystä aina ollut minulle vaikeaa neulottavaa. Jäljestä ei tahdo tulla siistiä sitten millään, eivätkä nämä lasten sukat olleet poikkeus. Varren jälkeen aloitin neulomaan joustinta myös jalkaterän päälle, mutta en ollut tyytyväinen lopputulokseen. Purin sukan kantapäähän asti ja aloitin jalkaterän alusta sileänä neuleena. Kasteleminen kyllä tasoitti neulepintaa, mutta resorista ei vieläkään tullut ystävää. Onneksi vaihtoehtojakin on.
Toiset sukat ovat hieman pienempää kokoa ja niiden malli on Merja Ojanperän uudesta kirjasta Neuleita vauvalle. Malli on mielestäni tosi nätti ja niin yksinkertainen, että se sopisi hyvin aloittelijankin puikoille. Ihastuttava okranvärinen lanka on Lankamaailman Ohuempaa Juhlalankaa, jota sain lahjaksi (kiitos vaan lahjan antajalle!).
Simppeli pitsikuvio toistuu Ojanperän kirjassa myös aikuisten sukkaohjeessa. Lasten sukkia oli kiva neuloa ja lankaa jäi sen verran yli, että ajattelin neuloa jossain välissä myös aikuisten versiot. Samistelusukat vauvalle ja äidille siis tulon päällä.
Kahdet lasten villasukat olivat viime vuoden 10. ja 12. neulomani sukkapari. Omaan tasooni nähden sukkavuosi oli siis melko tuottelias. Tällä hetkellä kesken on vain yksi villasukkakokeilu, mutta sen aion kyllä purkaa. Uusi vuosi alkaa siis sukkien suhteen puhtaalta pöydältä.
Aurinkoista sunnuntaita!
