Viime vuoden joulukuussa katselin käsityöblogeissa kateellisena muiden ompelemia vaatteita ja ilmoittauduin ompelukurssille. Toivoin saavani kurssilta ennen kaikkea uutta oppia, mutta myös inspiraatiota ja rohkeutta kokeilla vaatteiden ompelua. Ennen kurssia kammosin varsinkin saumuria, sillä viime näkemästä oli ehtinyt kulua rapiat 15 vuotta. Sen leikkuriin joutunutta kangasta ei nimittäin enää pelasteta, jos menee pieleen!
Uuden opettelu on ollut hauskaa, mutta vaatinut ennen kaikkea kärsivällisyyttä. Tämän sain huomata viimeistään kolmannen kurssikerran jälkeen, kun valmista ei tahtonut syntyä millään. Nyt tarinassa on kuitenkin tapahtunut ratkaiseva käänne, sillä ensimmäinen itse ompelemani paita on vihdoin valmis!
Ompelemisen jännittävään maailmaan minut johdatti Namedin kaava Inari Crop Tee. Paita on nimensä mukaisesti cropattu ja malliltaan lähes yhtä leveä kuin pitkä. Juuri sopiva käytettäväksi esimerkiksi korkeavyötäröisen hameen kanssa. Pidän paitakankaan printistä kovasti, mutta materiaalin olisin voinut valita paremminkin. Toisaalta tuommoinen collegekangas oli aloittelijalle aika helppoa ommella. Jos tekisin saman paidan nyt uudelleen, ostaisin ehkä vähän vilpoisempaa kangasta jollain näyttävällä printillä. Namedin kaava ja ohjevihkonen olivat mielestäni selkeitä, mutta poikkesin kaavasta kaventamalla paidan helmaa hieman. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi voinut kaventaa pari senttiä reilumminkin. Paitakaavan kanssa samassa paketissa tuli muuten myös kaava mekkoon, joka sekin on aika kivan näköinen malli. Ehkä kokeilen sitä myöhemmin.
Lopputulos ei missään nimessä ole mikään mestariteos, mutta ensimmäiseksi paidaksi ihan kelpo tekele. Haastetta toivat kankaan kuviot, joiden kohdentaminen sivusaumoissa ei välttämättä mennyt täysin nappiin. Ompelutaidoissakin saattoi olla puutteita. Kauluksen ei ehkä ollut tarkoitus töröttää tuolla tavalla pystyssä, mutta oikeastaan se näyttää ihan kivalta. Purkamaan en kuitenkaan joutunut kuin kerran, kun surautin saumurilla kaulukseen ruman laskoksen. (Muutoin käytin sitä pelättyä saumuriakin ihan hienosti!)
Itsestäni opin projektin aikana ainakin sen, että pieni tarkkuuden lisäys ei olisi pahitteeksi näissä käsityöhommissa. Suurpiirteinen luonteeni ei ole eduksi silloin, kun piirretään kaavoja ja leikataan kankaaseen peruuttamattomia viiltoja. Neulomisessa on se hyvä puoli, että kämmin sattuessa aina voi purkaa. Liian pieniä tai suuria neuletöitä voi lisäksi höyrytellä ja pingotella oikeaan kokoon. Liian pieneksi leikatuista kangaskappaleista sen sijaan ei enää saa suurempia. Ompelijan moka on siis fataalimpi kuin neulojan, ja siksi ommellessa täytyykin muistaa erityisesti skarpata.
Kurssia on vielä vähän jäljellä, joten ehdin ottaa työn alle myös helpon mekon. Toivon mukaan siitäkin kuullaan vielä!
Olet oikeassa, kaulus tuo kivaa lsäilmettä paitaan, hyvältä näyttää.
Kiitos! Ehkä aloittelijan tuuria 😄
Kiva paita ja toivon sinulle ompeluniloa 🙂 Niinkuin blogini kuvauksessa totean: ompelemalla oppii ja enemmän ompelemalla oppii paremmin! 😉
Kiitos Seija! Pienin askelin eteenpäin 😊