Humulus-neulepaita

Käsityöinspiraation voi löytää lähes mistä tahansa: luonnosta, Pinterestistä tai vaikka vastaantulijan vaatteiden värimaailmasta. Itse pyrin ammentamaan inspiraatiota säännöllisesti myös omista lankavarastoistani. Tavoitteenani on silloin käyttää neuletyöhön jo olemassa olevia materiaaleja uusien ostamisen sijaan ja pitää samalla varastoni kohtuullisen kokoisena.

Humulus-paidan inspiraatio syntyi tummanharmaista Nalle-langoista, jotka olivat vieneet tilaa lankalaatikostani jo pidemmän aikaa. Olin hypistellyt niitä moneen otteeseen ja etsinyt niille sopivaa käyttötarkoitusta. Keriä oli sen verran monta, että en halunnut ”tuhlata” niitä villasukkiin tai muihin pikkutöihin vaan käyttää ne mahdollisimman loppuun yhdellä kertaa. Ongelma ratkesi, kun löysin Ravelrysta Isabell Kraemerin suunnitteleman Humulus-paidan. Malli miellytti heti silmääni ja siinä oli käytetty sopivan vahvuista lankaa.

(Ravelryn hakutoiminto on muuten korvaamaton väline, kun tavoitteena on löytää tiettyyn lankaan tai lankoihin sopiva neulemalli. Haulle saa asetettua niin tarkat speksit, että varmasti löytyy juuri halutunlaisia malleja!)

Aloitin Humulus-paidan neulomisen jo maaliskuussa, ja valmista tuli joskus toukokuun loppupuolella. Ajattelin, että neule pääsisi käyttöön vasta syksyllä, mutta toisin kävi. Humulus oli juuri sopiva vaate heinäkuiselle mökkireissulle, kun lämpömittarin lukema putosi alle 15 asteeseen ja vettä satoi kaatamalla. Hassua ajatella, että lähes tasan vuosi sitten samassa paikassa kärsin trooppisista öistä ja hikoilin uutta kesäneuletta kuvatessani. En silti valita – sää on useimmiten vain asenne- ja pukeutumiskysymys. 🙂

Jos olisin ostanut uudet langat erityisesti tätä työtä varten, en varmastikaan olisi päätynyt valitsemaan Nallea, jota olen tottunut käyttämään lähinnä sukkalankana. Valmiissa työssä lanka tuntuu kuitenkin ihan hyvältä. Karkea villa ei ehkä ole paras valinta kutiamiseen taipuvaiselle iholleni, mutta neuleen pehmentämiseen on onneksi olemassa monenlaisia konsteja. Aluspaitaa käyttämällä pääsee myös pitkälle.

Valmiista paidasta tuli mielestäni aika kiva, myös kokonsa ja istuvuutensa puolesta. Neuloin paidan koossa S ja seurasin ohjetta orjallisesti lukuun ottamatta hihoja, joiden resoreihin lisäsin muutaman sentin lisää pituutta. Hauskinta Humuluksen tikuttamisessa oli luonnollisesti kirjoneulekaarroke, joka syntyi melkein kuin itsestään. Loppu olikin sitten melko tylsää mutta samalla ihanan aivotonta neulottavaa. Malli oli kokonaisuudessaan helpohko ja (englanninkielistä) ohjetta oli mielestäni vaivaton seurata, joten Humulusta voi suositella vähemmän neuloneillekin.

Vaikka uusi paita ihana onkin, toivon silti, että loppukesä tarjoaa muutakin kuin villapaitakelejä. Humulusta ehtii kyllä käyttää koko pitkän syksyn ja talven.