Olipa kerran villasukka / Roosa nauha

Kirjoneule + pitsi = <3

Satuteeman ohella kirjan sukkamallien leimallisin piirre on ehdottomasti kirjo- ja pintaneuleen taidokas yhdistäminen. Sukissa vuorottelevat pitsi- ja kirjoneulekuviot tekevät malleista niin yltäkylläisiä, että minimalistia voi alkaa hirvittää. En ole itsekään tainnut koskaan kokeilla näiden kahden tekniikan yhdistämistä samaan sukkaan (jos kirjoneulesukkien resoreita ei lasketa), mutta tämän kirjan läpi selattuani pidän sitä tulevaisuudessa jopa todennäköisenä. Oma suosikkini kirjassa ovat ehdottomasti Ruususen sukat, joissa vaaleanpunaisia ruusukuvioita reunustavat leveät pitsiraidat.

Jos kirjoneuleen ja pitsin combossa ei vielä ole tarpeeksi, jossakin malleissa sukanvartta täydennetään virkatuilla kukkasilla tai lumihiutaleilla. Tällainen malli ovat esimerkiksi superkauniit bambisukat, joista povaan tämän kirjan hittisukkia. Joskus enemmän onkin enemmän!

Neuleteknisiä haasteita

Kirjan mallit houkuttavat kauneutensa lisäksi myös siksi, että niitä neulomalla on mahdollista oppia monta uutta neuletekniikkaa. Minulle itselleni kirjoneule ja erilaiset pitsit ovat toki jo tuttuja, mutta esimerkiksi jälkeenpäin neulottu kantapää ja kuvioiden silmukointi eivät niinkään, virkatuista kukista puhumattakaan.

Haasteita neulojille tarjoavat myös kirjoneuleiden pitkät langanjuoksut, joiden sitomiseen kirjasta löytyy myös ohje.

Kaunis kokonaisuus

Kirjan valokuvat ovat Sirpa Mikkosen käsialaa, ja niille on annettava tunnustusta ihan oman kappaleen verran. Ne ovat upeita ja ja luovat kirjaan satumaisen ja samaan aikaan (hyvällä tavalla) suomalaisen tunnelman eri vuodenaikoineen. Katsokaa nyt vaikka tuota, missä niittykukat tursuavat villasukan varsista – niin soma! Kuvia on käytetty kirjassa paljon ja ne ovat isoja, mikä tekee kokonaisuudesta todella kauniin.

Pidän myös kirjan taitosta, jossa mallit on esitelty kirjan alussa ennen varsinaisia ohjesivuja. Ainoa kehittämiskohde ovat mielestäni neulekaaviot, jotka voisivat olla hieman selkeämmät.