Vaaleanpunainen väri ei ole koskaan tuntunut omalta. En muista, pidinkö siitä erityisesti edes lapsena (luultavasti kyllä). Toinen väri-inhokkini on vaaleansininen. Näitä tai muitakaan pastellisävyjä ei löydy vaatekaapistani lainkaan, mutta en osaa käyttää niitä sisustuksessakaan - tai oikeastaan missään muuallakaan.
Omaksi hämmästyksekseni olen kuitenkin tänä syksynä yllättänyt itseni hipelöimästä kaupoissa vaaleanpunaisia asioita: pehmeitä ja pörröisiä neulepaitoja sekä lankaa. Tässä samassa mielenhäiriössä olin myös taannoin Lankamaailmassa, kun mukaan tarttui kerä hempeän roosan sävyistä merinovillalankaa.
Mikään heräteostos ei kuitenkaan ollut kyseessä, vaan täsmäisku uutta kierrepantaa varten. Neuloin ensimmäisen kierrepannan harmaana, mutta halusin sille vielä toisenvärisen kaverin. Aika näyttää, miten tyytyväinen lopulta olen värivalintaan, mutta ainakin vielä panta näyttää aika söppänältä.
Asusteissa itselle vieraampia värejä on aika turvallista kokeilla. Pipoissa, lapasissa ja erityisesti villasukissa värit voivat olla melkein mitä tahansa, koska niille on todennäköisesti aina käyttöä. Neulepaidoissa ja muissa isommissa jutuissa sen sijaan luottaisin jo hyväksi todettuihin väreihin ja materiaaleihin. Jos väri ei tunnu omalta, vaatetta ei luultavasti tule käytettyä ja silloin lopputuloksena on vain turhaa työtä ja haaskattuja luonnonvaroja. Samoissa väreissä pitäytyminen voi tuntua tylsältä, mutta se voi olla myös ekoteko. 🙂
Itselleni iskevät tällä hetkellä aika kovaa sinapinkeltainen ja metsänvihreä. Trendivärejä tai ei, uskon niiden olevan mieleeni vielä vuoden ja kahden päästäkin. Siksi uskallan käyttää niitä langoissakin hyvällä omallatunnolla. 🙂
