Yksi tämän käsityökevään ilmiöistä oli helmikuussa ilmestynyt Laineen 52 x villasukat -kirja, jollaisen tulin hankkineeksi myös omaan kirjahyllyyni. Tapanani on yleensä ostaa käsityöohjeet täsmäostoksena verkkokaupoista – neulekirjoja ja -lehtiä hankin omaksi vain harvoin. Tämän kirjan kohdalla oli kuitenkin pakko tehdä poikkeus: tilasin kirjan hyvissä ajoin ennakkoon ja hain sen kotiin heti julkaisupäivänä. Kauniita malleja on kirjassa niin paljon, että uskon siitä riittävän iloa ja neulottavaa vuosiksi eteenpäin.
Laine-lehden tyylille uskollinen, kuvankaunis kirja on täynnä toinen toistaan upeampia sukkamalleja eri suunnittelijoilta vuoden jokaiselle viikolle. Valikoimaa on herkistä pitsisukista kirjoneulemalleihin ja rouheampiin tossuihin, osa helpompia ja osa vaikeampia neulottavia. Moni malli huuteli nimeäni kirjan sivuilta, mutta ensimmäisenä päädyin luomaan silmukat Karen Borrelin suunnittelemia Oona-sukkia varten.
Oona-sukissa viehätyin ennen kaikkea tuosta yksinkertaisesta pitsikuviosta, jota pystyi neulomaan hyvin myös telkkaria katsellessa. Pidin erityisesti myös kantalapun ainaoikeinreunoista. Epäilin niitä hiukan neuloessani, mutta lopputuloksesta tulikin todella siisti. Ehkä kokeilen samaa yksityiskohtaa joskus ihan perussukassa. Langaksi työhön valitsin jo viime elokuussa hankkimani Aaran Mieli-sukkalankavyyhdin värissä kriikuna, joka on kyllä edelleen superkaunis.
Värimieltymykset kulkevat selkeästi sykleissä, sillä huomasin, että neulekorissa on kesken tällä hetkellä jotain muutakin samanväristä. Koskaan aiemmin mitkään laventelin tai kanervan suuntaiset sävyt eivät ole tuntuneet omilta. Vihreä kauteni sen sijaan alkaa ehkä pikkuhiljaa taittua, mutta erilaiset okrat, punaruskeat ja sinapinkeltaiset pitävät näköjään pintansa vuodenajasta riippumatta. Viimeisimpien, tässä kuussa tekemieni lankaostosten kuitissa lukee värin kohdalla "ruska".
Valitsin Oonat kirjan ensimmäiseksi työkseni osittain siksi, että ne neulotaan perinteisesti varresta varpaisiin. Varpaista varteen -tekniikkaa en ole vieläkään jaksanut opetella, enkä siksi halunnut korkata kirjaa sellaisella sukkamallilla. Täytyy ehkä neuloa ensin varpaista varteen ihan tavalliset perussukat, jotta saan jujusta kiinni ja uskallan sitten kokeilla haastavampiakin ohjeita. Opettelemalla uusia asioita vähän kerrallaan pyrin välttämään kaikki tilanteet, joissa hampaat kiristyvät ja puikot lentävät seinään. 😀 Tavoitteena kuitenkin on, että käsityöharrastuksessa säilyisi ilo ja tekeminen olisi ennen kaikkea rentouttavaa.
Fingering-vahvuisen pehmeän merinovillalangan jälkeen mieleni tekisi neuloa seuraavaksi rouheaa ja paksua sukkalankaa. Ajatuksissani ovat aivan tavalliset miesten perussukat lankavaraston 7 Veljestä -keristä. Myös ompeluhommat ovat näin kevään tullen alkaneet taas kiinnostaa. Kässämessut netissä -tapahtuma innosti minutkin kangasostoksille, ja kaikki tilaamani kankaat on paitsi vastaanotettu, myös esipesty ja silitetty. Seuraavana vuorossa siis kaavojen jäljentämisestä ja leikkuupuuhia!
Malli: Oona, Karen Borrel, kirjasta 52 x villasukat
Lanka: Aara Mieli, väri kriikuna
