Suomen kesä on tunnetusti lyhyt ja vähäluminen, mistä syystä pipojenkin neulomista voi hyvillä mielin jatkaa läpi vuoden. Vappuna niskaan saatiin saavillinen räntää, eikä juhannuskaan perinteisesti lupaa juuri parempaa. Ja koska juhannus on säästä huolimatta pakko viettää ulkona ja järvessä, parempi tehdä se pipo päässä, niin ei tule lenssu.
Tämä takatalven pipo syntyi Dropsin Merino Extra Fine -villalangasta, jota ostin Turun Kädentaitomessuilta. Lanka on ihanan pehmeää eikä kutita, kuten esimerkiksi seiskaveikan kanssa tuppaa käymään. Lisäksi säikeet pysyivät paremmin kasassa kuin vähän vastaava Novitan Baby Wool -lanka. Vauvan tennarisukkia neuloessani tuntui nimittäin, että survoin harva se hetki puikon langasta läpi. Saattoi tosin olla myös harjaannuksen puutetta.
Palmikoiden välit täytin helmineuleella. Inspiraationa käytin tätä Novitan kaunista pipomallia, mutta koska käyttämäni lanka oli täysin eri kuin ohjeessa, jouduin pähkäilemään silmukkamäärät sun muut omasta päästä. Meikäläisen versio on myös selvästi kireämpi, koska viihdyn (myös) kirjaimellisesti hyvin tiukkapipona.
Piposta tuli tosi mieleinen, mutta toivon silti, että sen aktiivinen käyttökausi alkaisi vasta ensi syksynä. Juhannuksena kuitenkin todennäköisesti pakkaan sen lomakassiin – heti pitkien kalsareiden ja villasukkien viereen.
Minkä verran laitoit silmukoita pipoon? Aivan ihana pipo! 🙂
Voi kiitos! 🙂 Silmukoita aloituksessa taisi olla 96.