Ompelukurssilta päivää!

Joulukuussa kerroin ilmoittautuneeni ompelukurssille. Kurssi lähestyy nyt uhkaavasti puoltaväliä, ja vuorossa on pieni väliaikakatsaus: mitä on saatu aikaan vai onko saatu mitään.

Lähdin mukaan kurssille into piukassa ja pää täynnä hienoja ideoita värikkäistä kesämekoista ja printtipaidoista. Ajattelin surauttaa helposti valmiiksi pari kolme vaatekappaletta. Valmistauduin toki myös lyömään päätäni seinään, koska kokemukseni vaateompelusta on peräisin lähinnä yläasteen käsityötunneilta.

Myönnän, olen varsin kärsimätön ihminen. Siksi en ole voinut olla tuskastumatta siihen, miten paljon suunnittelua, alkuvalmisteluja ja hankintoja on täytynyt tehdä ennen itse asiaan eli ompeluun pääsemistä. Kolme kurssikertaa on jo takana, enkä ole vielä edes nähnyt ompelukonetta! 😀 Tässä mielessä kurssi on toiminut hyvin myös kärsivällisyysharjoituksena. Kyllähän sitä aikaa väkisinkin tuhraantuu, kun jokaisessa vaiheessa täytyy raapia päätä ja pyytää apua. Edistystä on kuitenkin havaittavissa, ja toinen työ valmistuu varmasti rivakammin.

Mitä sitten olen tähän mennessä tehnyt?

• Selannut käsityölehtiä ja etsinyt kivoja kaavoja.
• Tuskastunut, kun sellaisia ei löytynyt, ja tilannut lopulta mieluisan paitakaavan netistä.
• Ottanut ympärysmittoja vartaloni eri kohdista ja miettinyt, miksi ne antavat vaatekookseni kaikkea 36:n ja 44:n väliltä.
• Ostanut hauskan kuviokankaan, joka tulisi näyttämään paidassa upealta.
• Manannut, miksi tulin ostaneeksi kuviokankaan ensimmäiseen ompelutyöhöni.
• Ostanut uudet kangassakset ja miettinyt, miten estän muita perheenjäseniä käyttämästä niitä.
• Jäljentänyt kaavoja ja ihmetellyt outoja väkäsiä (kohdistusmerkkejä, kuulemma).