Minut tuntevat tietävät, että lämpenen uusille muotivirtauksille hyvin hitaasti – jos lämpenen ollenkaan. Vaikeimpia trendejä ovat ne, jotka muistan elävästi omasta lapsuudesta tai nuoruudesta. Tällaisia ovat muun muassa pyöräilyshortsit, vyölaukut, leveälahkeiset farkut sekä hiusdonitsit, joita omistin lapsena melkein kaikissa sateenkaaren väreissä.
Donitsit (tai scrunchiet, joiksi nykynuoriso niitä kutsuu) ovat tehneet uutta tulemista jo monta vuotta, mutta vasta tänä kesänä ne ovat alkaneet näyttää omasta mielestäni kivalta. Ysärivibat eivät toki ole kadonneet minnekään, mutta pystyn suhtautumaan niihin nyt uudella tavalla. Olen lukenut jostain, että kahdenkymmenen maistamiskerran jälkeen inhokkiruoka alkaa maistua hyvältä. Uskon, että sama pätee myös inhokkitrendeihin: kun niille altistuu tarpeeksi monta kertaa, niistä tuleekin omia lemppareita.
Ompelin itselleni kolme hiusdonitsia sekalaisista jämäkankaista. Yksi oli trikoota, toinen ohutta joustamatonta puuvillaa ja kolmas jotain tunnistamatonta, hiukan paksumpaa kangasta. Kaikki tuntuivat sopivan donitsimateriaaliksi ihan hyvin. Aivan pienimmistä tilkuista donitseja ei saa ommeltua, sillä kangasta kului niihin yllättävän paljon. Itse käytin 10 cm leveitä ja 80 cm pitkiä kangassoiroja, mutta pituutta olisi voinut hyvin olla parikymmentä senttiä enemmänkin. Mitä enemmän kangasta, sitä ruttuisempi lopputulos.
Jos donitsien ompelu kiinnostaa, selkeä ohje löytyy esimerkiksi Hääräämö-blogista.
Kolmesta donitsista suosikkini on tuo musta kukallinen versio. Siinä on kaikuja kauempaakin kuin ysäriltä, sillä kangas on kaivettu lapsuudenkotini kaapista ja se on arvioni mukaan peräisin vähintään 80-luvulta. Kuosi viittaisi kuitenkin pikemminkin 70-luvulle. Nähtävästi kaikki kannattaa säästää – jämät voivat päästä käyttöön vielä vuosikymmentenkin jälkeen. 🙂
Kauniita donitseja! Kiitos kun linkkasit Hääräämöön 🙂
Kiitos itsellesi hyvästä ohjeesta! 🙂
Ole hyvä 🙂