Sisustustyyny kanavatyöstä

Kun aloitan uutta käsityötä, minulla on yleensä aina mietittynä sille jokin käyttötarkoitus. En siis neulo uutta paitaa hetken mielijohteesta tai tee varastoon villasukkia syntymättömille kummilapsilleni. Vaikka käsitöiden tekeminen onkin itsessään jo ihanaa, en halua täyttää kaappejani esineillä, jotka ovat ehkä kauniita, mutta jäävät käyttämättä. Itse tehtyyn syntyy aina myös tietty tunneside, minkä vuoksi tarpeettomiakaan tekeleitä ei helposti raaski edes purkaa tai antaa pois. Parempi siis suunnitella uudet työt käyttötarkoitus edellä.

Pellavakankaita
Kanavatyötyyny

Maaliskuussa aloittamalleni kanavatyölle oli tästä näkökulmasta vähän vaikea keksiä perusteluja. Valmista kanavatyötä kun ei kukaan tarvitse, vaikka sen tekeminen kivaa ja rentouttavaa olisikin. Kanavatyöt eivät ole myöskään mikään trendikkyyden multihuipentuma (en kyllä yhtään ymmärrä miksi), joten työn käyttäminen sisustuselementtinäkin oli vähän kyseenalaista. 

Kanavatyötaulut ovat minullekin aavistuksen liikaa, joten päätin tehdä hieman maltillisemman kanavatyötyynyn. Kangaskaupan palalaarista löytyi kivoja pellavakankaita, joita ostin kahdessa värissä. Haastoin vähän itseäni ja ompelin työhön myös vetoketjun – varmaan ensimmäistä kertaa sitten yläasteen käsityötuntien. Oikeastaan tein siis tyynynliinan, jonka voi kätevästi irrottaa täytteistä ja pestä (siis jos kanavatyön voisi pestä). Ompelukoneessani ei ollut myöskään sellaista erikoispaininjalkaa (muistelin että sellaista pitäisi käyttää), mutta sain vetskarin kuitenkin paikoilleen.

Kanavatyötyyny

Suunnittelu ja esivalmistelut eivät ole ompelussa vahvuuksiani. Tässäkin projektissa suunnittelutyö eteni samassa tahdissa ompelun kanssa. Ompelin ensin kanavatyölle valkoiset kehykset ja aloin vasta sitten miettiä, miten saan kappaleen yhdistettyä turkoosiin taustakankaaseen. Ompelukone alkoi loppuvaiheessa oikutella ja mietinkin nyt, milloin se on mahtanut viimeksi saada huoltoa... Tästä täytyy ottaa itselle seuraava homma ja kuntouttaa konevanhus taas iskuun!

Tyynyprojektin lopputulos on yhdistelmä lapsenmielistä estetiikkaa ja kädentaitoja maustettuna ripauksella kitschiä ja huumoria. Uskon, että raja täydellisen mauttomuuden ja fantastisen upeuden välillä on seitinohut. 🙂

Mitä mieltä olet kanavatyötyynystä? Sopiiko paremmin makkariin vai oravien pesänrakennusmateriaaliksi?


 

Vastaa