Elokuun puoliväli on ylitetty ja katseet kääntyvät pikkuhiljaa syksyn neuleisiin. Puikoilla ja suunnitelmissa on jo monenlaista lämmikettä hyisiin viimoihin. Ennen antautumista kokonaan syksylle haluan kuitenkin muistella hieman mennyttä kesää, joka oli paitsi säiden myös käsitöiden kannalta aika onnistunut. Sain nauttia ruhtinaallisesta neljän viikon kesälomasta, jonka aikana ehdin tehdä yhtä sun toista. Kesäkuun alussa laatimani Neulojan kesän bucket list tuli suoritettua jopa kiitettävästi!
Mitä siis oikein tuli tehtyä?
Raidallinen kesäneule
Yksi tavoitteistani oli neuloa itselleni kesäneule. Malliksi valitsin Saara Toikan raikkaan Marine-neuleen. Pusero valmistui heinäkuussa, mutta kuuman kesän takia sitä ei ole vielä tullut juurikaan käytettyä. Nyt ilmojen viilennyttyä puen sen päälleni varmasti useammin. Kuvat neuleesta otettiin helteisenä heinäkuun päivänä ennen mökkisaunaa, kun lämpötila oli lähes 30 astetta. Melkein tulee hiki pelkästä kuvien katselusta!
Kasvivärjäys
Kasvivärjäysneitsyyteni menetin niin ikään heinäkuussa, kun kokeilin sukkalankojen värjäystä nokkosella, pietaryrtillä ja muilla läheltä löytämilläni luonnonkasveilla. Keltaisen sävyt onnistuivat hyvin ja jättivät innostuksen värjätä lisää lankaa tulevaisuudessa. Ennen sitä yritän käyttää tänä kesänä värjäämäni kerät loppuun. Inspiraatio niiden suhteen antaa vielä odotuttaa itseään.
Uudet lankakaupat
Ämpärilistani mukaisesti kävin kesällä ostoksilla – en vain yhdessä vaan – kolmessa(!) entuudestaan tuntemattomassa lankakaupassa. ILO Yarn kotikaupungissani Turussa oli ihana liike, jossa tulee varmasti käytyä jatkossakin. Elokuun alun Budapestin-matkallani puolestaan hankin itselleni tuliaiset kahdesta paikallisesta käsityöliikkeestä. Toinen näistä Unkarin-langoista on jo päässyt puikoille asti! 🙂
Ompelua
Ompeleminen ei ole minulle se helpoin käsityötekniikka, mutta näin jälkikäteen tarkasteltuna ompelutaidoissani on tänä vuonna tapahtunut jonkinlaista edistystä. Kesän aikana ompelin itselleni aamutakin, joka onnistui mielestäni aika hienosti. Myös itse ompeluprosessi sujui yllättävän sutjakasti: ei väärin leikattuja kangaspaloja, ei raivoitkua eikä seinään heitettyjä esineitä. Aikaa aamutakin tekeminen toki vei, mutta eihän sitä tässä työkseen tehdäkään. Tästä rohkaistuneena saatan ottaa syksyn aikana työn alle taas jotain ommeltavaa! Välityönä ompelin myös hauskat lipokkaat ja pääsin eroon kaapissa viruneista kengänpohjista.
Taaksepäin katsominen on siitä kivaa, että se tekee oman tuotteliaisuuden ja kehitysaskeleet näkyviksi. Se taas antaa potkua suunnitella tulevia, ehkä entistä kunnianhimoisempia projekteja. Muutamia juttuja olen jo syksylle ehtinyt miettiäkin. Jos aikaa käsitöille olisi loputtomasti, neuloisin itselleni neuletakin ja -paidan, suunnittelisin uudet kirjoneulesukat, ompelisin siipalleni oman aamutakin ja opettelisin jonkin aivan uuden käsityötekniikan. Koska kaikkea ei voi saada, joudun priorisoimaan ja miettimään, mitkä näistä haaveista haluan toteuttaa kaikkein koviten.
Joko muilla on syksyn käsityöhaaveet ja -tavoitteet selvillä? 🙂
