Herkkä iho voi aiheuttaa villaneuleiden ja neulomisen ystäville hankaluuksia. Toiset pystyvät pukemaan päälleen mitä tahansa villalaatua ilman ongelmia, mutta toisten iho sietää vain kaikkein pehmeintä merinovillaa. Oma ihoni ei ole kaikkein herkimmästä päästä, mutta varsinkin rouheat villat alkavat helposti kutittaa ja pistellä, jos ne pukee suoraan ihoa vasten. Aluspaidan käyttäminenkään ei aina auta, sillä niska ja kaula jäävät helposti ilman aluspaidan tuomaa suojaa. Ellei sitten käytä pooloa... 🙂
Aloin selvitellä erilaisia villaneuleen pehmentämistekniikoita, kun otin puikoille Joji Locatellin Sammal-neuletakin. Neulon takin ohjeen mukaisesti suomalaisten lampaiden villasta kehrätystä Tukuwool Fingeringistä, joka on varmaan rouhein lanka, jota olen vähään aikaan neulonut. Rouheus sinänsä on ihana asia ja villan luontainen ominaisuus, mutta varsinkin pidempiä aikoja neuloessa lanka tuntuu hieman ärsyttävän jopa käsien ihoa. Pehmennysvinkit olivat siis todella tarpeen.
Googlaamalla havaitsin, että villaneuleen pehmentämiseen on olemassa hyvin monenlaisia kikkoja: ainakin etikkaa, huuhteluainetta, hiustenhoitoainetta ja pakastamista käytetään. Mielenkiintoisin vinkki löytyi kuitenkin Tukuwoolin omilta sivuilta, jossa pehmentämiseen neuvotaan käyttämään astianpesuainetta. Luit oikein – siis joka kodista löytyvää tiskiainetta eli tuttavallisemmin fairya. Neuvo kuulosti niin jännittävältä, että se oli pakko ottaa kokeiluun.
En tietenkään malttanut odottaa, että saisin Sammal-neuletakin valmiiksi, joten otin testineuleeksi kesällä valmistuneen Humulus-neulepaidan. Se on neulottu Novitan Nallesta ja aiheuttaa lievää kutinaa (joskin olen pystynyt käyttämään sitä siitä huolimatta oikein hyvin). Jotta voisin vertailla, oliko fairykylvystä todella apua, heitin villapaidan kanssa likoamaan myös toisen Mulperi-sukistani ja jätin toisen kontrollisukaksi. Mulperit on neulottu Seitsemästä Veljeksestä ja kasteltu valmistumisen jälkeen pelkässä vedessä.
Kylvetin Humulusta ja villasukkaa aika tarkasti Tukuwoolin ohjeen mukaisesti. Neuletyöt olivat tiskiainevedessä reilun tunnin verran ennen huuhtelua ja tasokuivatusta.
Olin ennen testiä vähän skeptinen ja pohdin, huomaisinko fairykäsitellyn ja käsittelemättömän neuleen välillä mitään eroa. Omaksi yllätyksekseni ero osoittautui kuitenkin aika selväksi. Tiskiainekylvyssä käynyt sukka on ehdottomasti pehmeämpi ja neulos jotenkin kauttaaltaan kuohkeampi kuin kontrollisukassa. Tein itselleni puolivahingossa "sokkotestinkin" sekoittamalla sukat pöydällä niin, että en enää ollut varma, kumpi oli saanut liotuksen ja kumpi ei. Kädessä tunnustelemalla se kuitenkin selvisi heti. Myös Humulus-paita tuntui pehmeämmältä kuin ennen – sitä tosin pystyin vertaamaan vain omiin muistikuviini. Fairykylpy siis ehdottomasti jatkoon!
Käyttämäni tiskiaine ei muuten ollut hajustamatonta vaan sitä perusvihreää tavaraa. Neuleisiin ei jäänyt aineesta mitään tuoksuja, joten uskallan käyttää sitä hyvillä mielin myös jatkossa.
Lurauttaako joku muu tiskiainetta villaneuleiden liotusveteen vai onko käytössäsi jokin muu voittamaton pehmennysmetodi?
Kiitos vinkistä! En ole edes ymmärtänyt etsiä vinkkejä neuleen pehmittämiseen.
Minäkin tutustuin pehmittämisasioihin vasta nyt, kun olen neulonut enemmän villapaitoja ja -takkeja. Joskus aiemmin neuloin lähinnä vain villasukkia, jolloin pehmentämiselle ei ollut tarvetta. Jalat kestävät moittimatta vähän rouheammankin villan 🙂