Kirjottu projektipussukka

Kirjottu projektipussukka

Kun pari viikkoa sitten sain valmiiksi kirjotut kukkaset, yhden harvoista kirjontatöistäni, päätin jatkojalostaa siitä jotakin käytännöllistä. Koriste-esineissä, tauluissa ja muissa kodin sulostuttajissa ei ole mitään vikaa, mutta jos pitäisi valita, katselisin niiden sijaan mieluummin kauniita käyttöesineitä. Niinpä kirjotuista kukkasistakaan ei tullut taulua vaan projektipussukka neuletöilleni.

Keskeneräisille käsitöille sopivista kasseista ja pussukoista on aina pulaa. Näin siitäkin huolimatta, että yritän rajoittaa vaiheessa olevien töiden määrän korkeintaan viiteen. Tällä hetkellä keskeneräisiä neule- ja virkkaustöitä taitaa olla kolme, joista yksi odottaa purkutuomion täytäntöönpanoa. Yksi töistä on sullottu yhteen ihan oikeaan projektipussiin, yksi jämäkankaiden ja kaavojen sekaan Eurokankaan kangaskassiin ja yksi paikallisen markkinointitoimiston mainoskassiin. Käsitöille varattu pajukorini sen sijaan on niin täynnä lankaa, että sinne ei mahdu varsinaisia käsitöitä ollenkaan. Vaikuttaa siltä, että jonkinlaisessa kevätsiivouksessa olisi ideaa.

Kirjottu projektipussukka

Projektipussukan ompelu kevensi hieman tarvikevarastoja, sillä jouduin ostamaan työtä varten vain vetoketjun. Vuorikankaana käytin paksua sinistä puuvillakangasta, joka oli jäänyt yli oviverhon ompelusta. Kirjontapohjan pellavakangaskin oli jämä koristetyynyprojektistani. Ajattelin ensin ompelevani vuoriksi jonkin hauskan kuviollisen kankaan, mutta vaalea pellavakangas oli sen verran harvaa, että vuorin kuviot olisivat loistaneet sen läpi. Sininen puuvillakaan ei ollut lopulta hassumpi vaihtoehto: se oli niin paksua, että en jaksanut alkaa säätää tukikankaiden kanssa. Pussukasta tuli mielestäni riittävän jämäkkä noinkin.

Kirjottu projektipussukka

Nuo ompeluhommat eivät edelleenkään ole suosikkejani, mutta kun kone kerran oli kaivettu esiin, sain hoidettua samalla muutamia odottaneita korjausompeluja. Korjasin muun muassa urheilurintsikoiden olkaimen, joka pamahti poikki joskus viime syksynä. Kahden minuutin homma vei siis yhteensä noin neljä kuukautta aikaa. Joskus sitä hämmästyy itsekin omasta laiskuudestaan. 🙂

Kivaa viikonloppua!


 

2 Kommenttia

  1. Satu says: Vastaa

    Kaunis pussukka! Totta, että ¨projektipussukoita ei ole koskaan liikaa, sillä keskeneräisiä töitä tuntuu olevan koko ajan aina vain enemmän. Tänä viikonloppunakin aloitin yhteensä neljä ja viides on entuudestaan kesken:)

    1. Reeta says: Vastaa

      Kiitos Satu! Sä oletkin ollut viikonloppuna ahkera!😁 Inspiraation iskiessä on tosiaankin hyvä olla projektipusseja varastossa.

Vastaa