Lentokonemekko

Kivaa pääsiäistä kaikille! Täällä huushollissa tervetulleet vapaapäivät on käytetty lähinnä käsitöihin, ja jotain valmistakin on syntynyt. Sain nimittäin viimeinkin ommeltua loppuun mekon, jonka työstämisen aloitin jo useampi viikko sitten. Yhden illan hommahan se vain oli, mutta kaappiin sullotun ompelukoneen, ompelulankojen ja silitysvermeiden esiin kaivaminen oli oma ruljanssinsa. Voi kunpa joskus olisi mahdollisuus tehdä käsitöitä niille pyhitetyssä huoneessa, jossa kaikki välineet voisivat olla koko ajan esillä. Helpottaisi ainakin alkuun pääsemistä kummasti.

Lentokonemekko
Lentokonemekko

Kimonomekon kaava on jonkun vuoden takaisesta Suuri käsityö -lehdestä. Se oli sellainen yhden ruksin malli, joka sopi hyvin myös aloittelevalle ompelijalle. Hihat olivat osa etu- ja takakappaleita, joten mistään hihan istuttamisista ei tarvinnut huolehtia. Meinasin ensin yksinkertaistaa työtäni ja jättää taskut kokonaan pois, mutta rohkaistuin kuitenkin kokeilemaan. Aivot olivat mennä solmuun, mutta valmiissa mekossa on kuin onkin taskut! Niihin menee vieläpä käsi sisään, joten onnistuin välttämään taskujen umpeen ompelun, jota vähän pelkäsin... 😀 Ohje käski tekemään mekolle solmittavan vyön samasta kankaasta. Ajattelin kuitenkin, että pieni kontrasti voisi tehdä terää, ja käytin mekon köyttämiseen tuollaista kaapista löytyvää punosvyötä. 

Mekkoa varten ostamani lentokonekangas on mielestäni paitsi hauskan näköinen, myös miellyttävän tuntuinen päällä. Materiaaliltaan se on 100-prosenttista puuvillaa, joten osallistuin samalla vähän niin kuin vahingossa Kototeko-blogin elastaanittomaan ompeluhaasteeseen. Hieman myöhässä tosin. Puuvillaisuuden takia voisin kuvitella, että mekossa ei tarvitse heinäkuun helteilläkään hikoilla. Mekon väljä malli varmistaa myös osaltaan sen, että tuuletus toimii.

Lentokonemekko
Lentokonemekko

Lopputulos on mielestäni ihan onnistunut ja uskon, että tämä vaatekappale pääsee ihan oikeasti myös käyttöön ihmisten ilmoilla. (Köh, sen edellisen paidan kohdalla vielä mietin asiaa...) Parantamisen varaa täytyy kuitenkin aina jäädä: taskut voisivat olla ommeltu siistimminkin, ja mekko voisi ehkä olla kooltaan aavistuksen pienempi. Toisaalta pidän kovasti näistä "telttamallisista" vaatteista, joten reilu koko ei sinänsä haittaa. Vyöllä vain vyötärö kasaan ja menoksi.

Nyt kun tähän tikkaamisen makuun on päästy, suunnitteilla on jo seuraava ompeluprojekti. Siinä tavoitellaan kuitenkin vaatteen sijaan jotain pientä uutta kodin kaunistukseksi. Lisääntynyt auringonvalo antaa ihan uutta energiaa myös sisustusideoiden kehittelyyn. Toivotaan siis lisää aurinkoisia kevätpäiviä! 🙂

 


 

2 Kommenttia

  1. Petra says: Vastaa

    Hyvältä näyttää! Ja voin samaistua täysin tuohon ompeluhuoneen tarpeeseen! 😀

    1. Reeta says: Vastaa

      Kiitos Petra! Semmoinen käsitöille omistettu ”naisluola” olisi kyllä mahtava. 😄 Ehkäpä seuraavassa kodissa…

Vastaa